sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksy ja sen värit

Ote bloggaamiseen on vähän hukassa, mutta tässä läjä tunnelmia meidän syksystä. Syksy on kauneimmillaan, vielä on lämmintä mutta niin kaunista, värit vahvana vielä menneestä kesästä kertomassa. 
Jotenkin se vuodenaikojen kiertokulku väreinä on niin upea. Kalpea talvi, arasti kellanvihreästä vahvemmaksi vihertyvä kevät, kirkkaanvihreä alkukesä, okran värinen poltettu loppukesä, rohkea ja räväkkä syksy. Ja se loppusyksyn kalvakka kalseus. Huh, niitä tosiaan täällä maalla koetaan ja isosti.



Kissa on mukavuuden maksimoija. Ulkoilee (narrasi jo yhden päästäisenkin!) mutta sen jälkeen nautiskelee pitkistä raukeista päiväunista lämpimissä paikoissa.



Näkymä makkarin ikkunasta alkaa olla kohdillaan. Iso vaahtera on vaivalloinen muulloin mutta korvaa kaiken vaivan syksyisellä värityksellään.


Syksyinen sieniretki; parasta seuraa, värejä, tuoksuja, ja niitä sieniäkin <3


Pihlajat tekevät mieletöntä satoa. Pakkasten jälkeen meillä kerätään pihlajanmarjoja säilöönkin. 

Myös orapihlaja kukkii upeasti.



Syksyn varjot kuistilla ovat upeat.


Puutarhassa kukitaan edelleen, mielettömiä nämä krassit vaikka ovatkin vallanneet kaikki lavat ja laatikot.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Eläinlasten kasvua

Koiranpentu on nyt 10kk ja kissanpentu 4kk. Arki on näiden eläinlasten ja setäkoirien kanssa ollut kyllä varsinaista sirkusta, kaikkien totutellessa toisiinsa ja tapoihinsa. Portit, ovet ja tilat ovat tulleet tarpeeseen.


Nyt kissa ja kanat ovat tuoneet elämään sen realiteetin, että matkoille ei enää juuri lähdetä. Koirat voi ottaa mukaan, mutta kissat ja kanat vaativat hoitajan jo paria yötä pidempien reissujen ajaksi.


Kissanpentu on tottunut koiriin hienosti ja ulkoillut jo rohkeasti. Hän on työkissa jonka tehtävänä on pitää hiiret loitolla rakennuksista. Myös naapurit ovat hyvin tyytyväisiä kissasta. 

Kissa on aivan mahdottoman rohkea ja reipas. Aiempien kokemusten perusteella olin varautunut arkaan, huonekalujen alla lymyilevään kissanpentuun, mutta tämä on kyllä eri maata. Hän osallistuu, ei pelkää vieraita, ulkoilee rohkeasti ja on lähdössä koirien matkaan lenkille. Kissa opettelee koirien kanssa leikkimistä ja nuorimman koiran kanssa sujuu jo painileikit.

Alkuun pidimme koirat porttien takana ja kissa sai olla vapaasti. Jo muutamassa päivässä se alkoi aika reippaasti tehdä tuttavuutta koiriin. Sisällä yhteiselo lähti käyntiin tosi hienosti, ulkona alkuun koirista oli hauskaa ajaa kissaa milloin minnekin, mutta valvotusti ja ohjaamalla on myös kimppaulkoilut hyvällä mallilla. Kissa tykkää ulkoilusta ja on ollut jo työpäiviä ja öitä yksinään pihalla.

Hieman päänvaivaa on tuottanut kissan ruokinta, jonka olemme järjestäneet kellarin portaisiin, ovi suljettiin haalla raolleen. Alkuun ovi unohtui vähän väliä auki ja koirat kävivät tyhjentämässä kissan ruokalautaset. Pari kertaa myös koira on tunkenut itsensä ovesta haasta huolimatta, mutta tuotekehittely jatkuu jotta kissan ruuat ja hiekkalaatikko saisivat olla koirien neniltä rauhassa.




Myös koiranpentu on täyttänyt kaikki odotukset. Hän on harrastuksia ajatellen hyvin potentiaalinen ja kotioloissakin alkaa tavat olla hallussa.

Koirat ja kissa ovat muodostaneet lauman jossa kaikilla on hyvä olla. Meillä lemmikkien kanssa on tärkeää että arki toimii ja kaikilla on turvallinen ja kotoisa olo, ja siihen on tällä kokoonpanolla nyt päästy.  

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sisustusta syyskuussa

Viime aikoina ei ole sisustusjuttuihin juurikaan panostettu. Pintaremonttien päälinjat alkaa olla toteutusta vaille valmiit, toteutus tuskin on ihan lähiaikoina tapahtumassa mutta mitään suurempaa ei olla hankkimassa tai tekemässä ennen kuin pintoja on uusittu mieleisiksi.

Syksyllä on kuitenkin ihanaa vähän tunnelmoida. Makuuhuone on meidän eniten valmis huone, sinne on yhden seinän tapetit jopa ostettu eli jossain vaiheessa ne saattavat päätyä ihan seinällekin saakka. Hirsiseinät ja pönttöuuni tekevät tästä huoneesta niin kauniin ja rauhallisen.
Tampereelta kirppikseltä löysin Finlaysonin tuplapussilakanan joka sopii meidän makkarin syysfiilikseen aivan ihanasti. 


Makkariin ei tapettien lisäksi ole enää tulossa juuri enempää tavaraa, pelkistetty ja rauhallinen tunnelma sekä hirsiseinät ja hyvä sänky takaavat aivan mahtavat yöunet.


Saviastiat ovat myös viime aikoina löytäneet kirppiskoriin. Niitä saa kirppikseltä törkeän halvalla (olen näistä maksanut 0,50-1e) ja useimmat löytämäni ovat Kyyrölän saven valmistamia. 


Tässä taustalla on ulkomainen laakea kukkaruukku, en ole saanut vielä kuningasideaa mitä siihen istutan mutta kaunis siitä tulee, se on selvä :).


Pikkuinen Kyyrölän saven astia on todella söpö ja säilöö nyt ihania Rekosta ostettuja kotimaisia Alexandra-valkosipuleita. Ostin Alexandraa kilon, osan aion istuttaa maahan ja loput jäävät syötäväksi. Tuore kotimainen valkosipuli on toden totta kokeilemisen arvoinen herkku, aivan jotain muuta kuin kuivat kiinalaiset kaupan sipulit. 


Maisemat täällä ovat taas kauniin syksyiset. Naapuri pui viljaa, peurat ovat palanneet pelloille, vaahtera esittelee ensimmäisiä keltaisia lehtiään.
Muistot palaavat viime syksyyn, miten unohtumaton olikaan ensimmäinen kaunis syksy maalla omalla tilalla. 



Maallemuutto ei ole kaduttanut hetkeäkään. Näissä maisemissa verenpaine laskee heti työpäivän jälkeen ja kaikenlaisen stressin nollaus on todella helppoa.
Vuodenajat ovat jotenkin niin paljon lähempänä ja läsnä. 


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pari juttua

Vähän niitä näitä.

Alkukuusta kävimme ystävän kanssa kirppiskierroksen Tampereella. Löysin monia kivoja juttuja, ne varmaan tulevat blogissa näyttäytymään mutta valitettavasti kaikki menivät jo käyttöön eli mitään löydöt & hinnat -tyyppistä postausta en saa enää kasaan.

Joka tapauksessa, yksi kivoimmista löydöistä oli Junghansin keraaminen keittiökello. Hintaa oli 15e ja hintalapussa maininta että ei toimi. Hankimme siihen vetoavaimen ja se lähti käymään ihan lupaavasti. Kävi yhden vedon, mutta ei enää toista. Kelloliikkeen arvio koneiston huollolle oli 250e, joten kello saa jäädä meille projektikelloksi, jospa itse saisimme sille jotain tehtyä.


Loppukesän maisemat ovat niin kauniin värisiä. Krassit kukkivat ympäri pihaa.



Eräät meistä osaavat ottaa iisisti, sentään.


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sadonkorjuuta askeettisissa oloissa

Elokuu on ollut meillä varsin vauhdikas kun alkukuusta meille porattiin porakaivo ja kaikki ei sitten mennytkään ihan kuten piti. Ilman juoksevaa vettä oltiin lopulta 2,5 viikkoa ja siinä samassa on koitettu kerätä ja säilöä satoa parhaamme mukaan, kuten myös aloitella töitä loman jälkeen ja hoidella kaikki muut juoksevat asiat.

Varsinainen satopäivitys ja kasvimaan tilinpäätös täytynee koota myöhemmin mutta tässä maistiaisia satokaudelta 2017. 
Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kaikesta ollaan saatu satoa, paljoa ei säilöttäväksi asti mutta eipä meillä siihen riitä ala tällä hetkellä. Kasviksia ei kuitenkaan ole tarvinnut kaupasta muutamaan kuukauteen juuri ostaa.


Pensaspapujen alku näytti surkealta mutta yhtäkkiä ne ovat tuottaneet ison sadon. Nämä ensimmäiset kerätyt menivät pakastimeen, ja lisää olisi valmiina kun vain joutaisi poimimaan.
Romanesco-kukkakaalia päästiin maistelemaan ja olihan se herkullista. En oikein tiedä onko kuukausien kasvatus kohtuuton hinta muutamasta kaalinpäästä... mutta nämä kyllä tulivat melkein itsekseen, vähällä vaivalla. Toinen kaalinpää vielä odottelee kerääjäänsä.




Karviaispensaat (2kpl) tekivät hienon sadon, toisesta on marjat vielä keräämättä. Viinimarjoja saatiin kohtuullisesti, tontilla olevista yhteensä 6 puskasta (1 punainen + 5 mustaa) saatiin hieman syömämarjoja ja vajaa 4l mehua. Pensaita jouduttiin nyt putkiremontin vuoksi siirtämään ja osa jäi vieläkin hankaliin paikkoihin. 
Lehtikaali kasvaa rehottaa ja sitä on syöty jo monet kerrat ja säilötty myös pakkaseen.


Koiranpentu on venähtänyt 9-kuiseksi pitkäsääreksi ja esittelee tässä kasvihuoneen ja kanalan satoa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen munivat kanamme menivät sulkasadolle, enkä tiedä koska seuraavan kerran saamme omia munia. Kanarouvat saavat toki meillä levätä niin kauan kuin haluavat, toivotaan että ne kevääseen mennessä taas tokenevat munimaan.


Ihana Jovelan Johanna vinkkasi yrttikimpuista, jotka kuivattuna voi törkätä sellaisenaan patoja tai keittoja maustamaan. Minäpä heti innostuin poimimaan pihamaalta hieman lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja tilliä ja niistä sidottiin 4 kimppua talven varalle.
Lipstikkapuska on kasvanut hienosti mutta nyt loppukesästä pihalle hyökännyt etana-armeija on sitä hieman evästänyt. Lipstikan käyttö on myös meillä vielä vähän lapsen kengissä. Mausta tykkään kovasti mutta pitää etsiskellä hieman ideoita tämän hienon mausteen käyttöön.



Kurkuissa olemme pysyneet omavaraisesti heinäkuulta lähtien eikä mausteita ole tarvinnut kaupasta hakea. Tuoreet yrtit ovat yksi kivoimmista kasvatettavista, ne ovat suht helppoja ja niiden kaupasta ostaminen on niin tyhmää, ne kun maksavat hirveästi ja useimmiten suurin osa menee roskiin. Yrttejä olen kuivaamisen lisäksi hieman myös pakastanut, jospa talvella säästyttäisiin kalliiden ja epäeettisten ruukkuyrttien ostamiselta.
Tuoreilla porkkanoilla ollaan herkuteltu muutama viime viikko, ja ovatpa makoisia.



Chilit, munakoisot ja tomaatit ovat kypsyneet kasvihuoneessa oikein kelvollisesti. Viileä kesä on pitänyt öttiäiset loitolla ja kasvihuone on ollut ihan suht helppohoitoinen.
Tomaatteja kypsyi kerralla sen verran että päätin kuivata niitä uunissa. Projekti oli tapani mukaan pitkissä kantimissa, tomaatit odottelivat viikon verran uuniin pääsyä ja kun ne oli lopulta saatu uuniin en millään saanut aikaiseksi puhdistaa purkkeja mihin ne säilöisin. Niinpä tomaatit jäivät uuniin odottelemaan purkkien puhdistajaa.
Kävikin niin että mies päätti kokata, laittoi uunin päälle ja laittaessaan burritoja uuniin löysi sieltä mustat karrelle palaneet, erinomaisesti kuivuneet tomaatit. Tomaatit siis lensivät pelteineen ikkunasta ulos (pelti pelastettu sieltä myöhemmin) mutta olivathan ne kauniita vielä ennen kuin muuttuivat mustiksi. Ja saahan noita kuivattuja tomaatteja kaupastakin.



Marjoja on saatu kivasti säilöön vaikken itse ole marjassa käynytkään. Ämpärillisen mustikkaa sekä pienen määrän vadelmia ostin Rekosta ja toisen lahjoitti anoppi. 


Kaivoa tosiaan porattiin 130m, sen jälkeen painehalkaistiin ja kun pumppu laitettiin päälle, hajosi putki. Se aiheutti lumipalloefektin jonka jäljiltä piha on kaivettu auki ja muoviputkea asennettu.


Pihaa on tämän vuoksi aidattu hieman uusiksi ja keväälle on monenlaista projektia taas tiedossa.

Juoksevaa vettä ei tosiaan tullut useampaan viikkoon. Alkuun pärjättiin sadevedellä; sadevesisuihkut kuusiaidan kupeessa jäivät lähtemättömästi mieleen. Kaivovesi saatiin lopulta letkulla sisälle saakka ja mökkisuihku ajoi hyvin asiansa. Naapurista haimme juomaveden. Hyvinhän sitä kantovedelläkin pärjää mutta kyllä arjesta on aika haastavaa lohkaista aikaa käsitiskille tai pyykkien kuskaamiselle pesulaan. 



Omenasato näyttää valtavalta. Puut ovat niin suuria etteivät jaksa oikein tällaista määrää kannatella, mutta mehustamolle saamme varmasti taas kärrätä urakalla satoa.



Kissa on kasvanut ja kehittynyt, ja on aivan mahtavan rohkea ja utelias tyyppi. Työmaatakin näyttäisi olevan kun hiiriä on jo muutamia tontilta bongailtu. Yhteiselo koirien kanssa on lähtenyt erinomaisesti käyntiin.