Uuteen vuoteen

Vuosi 2015 on ollut erikoinen ja raskas. Ikäviä yllätyksiä, pettymyksiä, huonoja uutisia. Ja samalla ei koskaan ennen ole näin paljon tarvittu ja saatu apua, tukea, rakkautta ja myötäelämistä. Surua, iloa, kaipausta ja toivoa, sitä lienee elämä myös ensi vuonna, mutta toivottavasti hieman mukavampien tapahtumien kera.

kuva: http://kapina.net/sonea/wp-content/uploads/2013/12/friends_bunny_kitty.jpg

Henkilökohtaisen elämän lisäksi yhteiskunnallinen tilanne ja erityisesti niiden heikompien asema mietityttää. Toivon tulevalta vuodelta kunniotusta toisiamme kohtaan, yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa erityisesti itseltäni mutta myös koko muuttuvalta yhteiskunnalta.

Raketit meiltä vain näin blogin välityksellä.

http://kuono.fi/wp-content/uploads/2014/12/uusivuosi2.jpg

Vanhempi koiramme pelkää kovasti pauketta. Luulin nykyisen asuinpaikkamme olevan rauhallinen ja hiljainen mutta kyllä täällä aika tavalla on paukkunut, ei toki mitään verrattuna edelliseen paikkaan jossa paukkui 24/7 usemman päivän ajan. Täällä on pauke alkanut vasta tänään alkuillasta.

Me vietämme uudenvuodenaattoa sisätiloissa, jääkiekkopeli telkkarissa pauhaten. Toistaiseksi tilanne  on rauhallinen, lähes 9-vuotiaan koiraherran kuulo on ehkä heikentynyt juuri sopivasti (juusto- tai Dentasticks -paketin avaamisen kuulee edelleen moitteetta), pauke kuuluu onneksi kaukaa eikä ihan yhtäjaksoisesti.

Mies on töissä, minulla täällä juhlan kunniaksi juustosnackseja, juustoja ja jouluherkkujen rippeitä, sekä vielä pari kautta Downton Abbeyta ja neule.

Uusi vuosi 2016 tuokoon meille kaikille vastauksia rukouksiimme, hiljaisten toiveiden täyttymistä, iloisia yllätyksiä, onnistuneita hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa sekä kaikkea uutta ja jännittävää!

Joulun tunnelmia

Joulunpyhät on vietetty kotosalla omalla porukalla. 

Aattona syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin jouluyön messussa. Aaton jälkeisten pyhien ohjelma on ollut kutakuinkin sama kirkkoa lukuunottamatta. Lisäksi olen katsonut jaksokaupalla Downton Abbeyta, koonnut lahjaksi saatua palapeliä,  on ulkoiltu ja syöty vielä hieman lisää. On tehnyt hyvää olla vain kotona ja ottaa ihan iisisti.

Tässä tunnelmia meidän joulunvietosta.

Kuusi on hobitti-kokoluokkaa mutta tosi kaunis ja koristeitakin löytyi riittävästi

Joululiinan virkaa päätyi toimittamaan nettikirppikseltä löytynyt Marimekon punainen Fokus. Eihän se ihan joulunpunainen ole mutta ajaa asiansa valkoisen pellavaliinan kanssa. Ja toimii pitkälle joulun jälkeenkin. Ja jäi näköjään silittämättä mutta ei kai se niin nuukaa ole.

Vanhat Arabian Fenno-kupit toimivat tarjoilussa. Joulupöydän kattaus oli varsin perinteinen; kalaa, juustoja, sienisalaattia, kinkkua. 

Ja syömiseen on panostettu joulupöydän ulkopuolellakin:

Pähkinänsärkijä löytyi joulua varten kirppikseltä 80 sentillä.

Myös jouluhkoiset (oikeasti ovat joku matkamuistosetti Kyprokselta tms.) lasinaluset tarttuivat kirppikseltä mukaan. Glögilasina Iittalan Hotcool joita meillä on kahdessa värissä ja koossa.

Joulupukki oli antelias ja toi uudet Marimekon patalaput. 

Sekä orava-aiheisen enkelikellon meille oravien ystäville

Peltiset seinätaulut ovat kuuleman mukaan 50-luvulta Espanjasta.

Hyasintit levisivät kasvaessaan vähän hujan hajan, mutta levittävät jouluista tuoksuaan koko olohuoneeseen.

Tuhannen palan palapeli aiheena Lontoon metro löytyi myöskin lahjapaketista. Koukuttavaa puuhaa!

Tästä joulusta jää mieleen kiireetön rauhallinen tunnelma ja lepo sekä pitkät lenkit talviseksi muuttuvassa maisemassa. Palaamme taas töihin ja tohinaan levänneinä ja voimia keränneinä!

Joulua kohti

Jouluvalmistelut ovat sujuneet tässä huushollissa hyvin perinteiseen malliin. Loput päivät ennen joulua ja joulukin osittain menee töiden merkeissä, joten ollaan hyvissä ajoin leivottu, puunattu ja suunniteltu joulupöydän valikoimaa. 

Omaan jouluni tärkeimmät elementit ovat kynttilät ja joululaulut. Oikeastaan kaikesta muusta jouluun liittyvästä voisin luopua, vaikka toki erityisesti tänä vuonna tässä ihastuttavassa talossa on ollut kiva laitella joulukoristeita ja valmistella jouluruokia.

Kauneimmissa joululauluissa kävin jo reilu viikko sitten ja myös Bachin Jouluoratorio käytiin kuuntelemassa.

Monet joulut olen ollut töissä, eikä työntekokaan jouluna hassumpaa ole. Ja ainakin työjoulujen jälkeen osaa taas nauttia niistä vapaista. Viime joulun vietimme mökillä ja se oli kyllä yksi parhaista, erityisesti kun säätkin suosivat ja oli lunta ja pakkasta riittämiin.

Joulukoristeiden kanssa on lähdetty ihan nollista. Paljoa meillä ei niitä ole koskaan ollutkaan ja ne vähätkin jäivät palotaloon. Onneksi kirppiksilläkin ollaan sesonkitietoisia, ja sieltä olen haalinut mm. kuusenkoristeita.

Olohuoneeseen löytyi joulupoppana myöskin kirppikseltä ja hyasintit asuvat Kastehelmi-kipoissa.

Perheemme ja sukulaisemme asuvat kaikki kaukana, joten lähestulkoon kaikki ostamamme joululahjat lähtevät postipojan matkaan. Tämä tarkoittaa, että lahjabusinekset on hoidettava hyvissä ajoin ja olemmekin viime vuosina tehokkaasti välttyneet viime hetken lahjapaniikilta. Hyvä suunnittelut on myös lahjahommissa tärkeää, vailla minkäänlaista ideaa täpötäysissä kaupoissa pyöriminen ei niin nappaa.

Piparihommissa oli hyvä työnjako; minä leivoin ja mies koristeli. Valmista taikinaa en onnistunut löytämään joten oli tehtävä alusta saakka itse. Ja sen on näköistäkin.

Onneksi maku ratkaisee. 

Piparien lisäksi on joulupöytään itse tehty saaristolaisleipää ja karjalanpiirakoita. Luomukinkun tilasin Raakatorilta ja se toimitetaan meille aatonaattona.

Joululta odotan rauhoittumista, lepoa, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, rentoja leffahetkiä, neulomista sohvan nurkassa, hiljentymisen hetkiä joulukirkossa. Siinäpä ne tärkeimmät.

Kakku-challenge

Meillä on tapana juhlia synttäreitä kakuin, niin että päivänsankari saa valita suolainen/makea vaihtoehdoista ja hänelle valmistetaan sitten synttäriksi toiveiden mukainen kakku (kakkujuttuja myös täällä). Minulla ei ole ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta kakuista, joten vuosien varrella kakkuja on nähty aika monen laatuisia, kertaalleen on suklaakakkua syöty suoraan vuuasta, ja satuin myös lukemaan liivatteen käyttöohjeita vasta, kun liivatteet olivat jo kakun päällä. Kakkujen ulkonäkö on ollut sanalla sanoen vaihteleva. Mutta näköjään tässäkin asiassa voi kehittyä, ja tämän vuoden synttäreillä on nähty jo ihan kakuksi niin maultaan kuin ulkonäöltään tunnistettavia kakkuja.

Miehen loppusyksyisille syntymäpäiville valmistui toiveiden mukainen suolainen kakku, täytteenä lohta ja rapuja. Koristelussa enemmän on aina enemmän.

Koska synttäreitä juhlittiin lomalla mökillä, oli aikaa myös makeaan kakkuun. Tämä suklaaunelma on Sikke Sumarin ohjeella tehty.

Kakkuja lukuunottamatta syystalvi mökillä ennen lumen tuloa on karun kaunis. Pimeää tuli neljältä ja pitkiä iltoja vietettiin sisällä kutimen kanssa sekä rantasaunassa useita tunteja illassa.

DIY lintujen talviruokinta

Työhuoneen ikkunan takana alkoi pyöriä nälkäisen oloista pientä väkeä, jolle oli aika alkaa tarjoilla talviruokaa. Aiemmin rivarin pihassa ei ole voinut lintuja ruokkia koirien vuoksi, mutta nyt piha rajoittuu mukavasti metsään ja työhuoneen ikkunan takana oli oiva paikka ruokintapisteelle. Siitähän niitä lintuja on kiva myös katsella.

Lintulautaa ei löytynyt mutta mies löysi oivat diy-ohjeet ja niin ruokinta-automaatti syntyi kahdesta muovipullosta.

Näillä lähdettiin toiveikkaana liikkeelle, vaan ensimmäisen kahden päivän aikana talipallo häipyi oksaltaan kolme kertaa. Milloin pusseineen koukkuineen päivineen, milloin oli tyhjä pussi jätetty rikospaikalle. Ja syylliseksi paljastui varsin pulska orava.

Muutama päivä yritettiin säikytellä sitä pois mutta orava vähät välitti meidän paukutteluista. Auringonkukansiemenetkin kelpasi mutta talipallo näytti olevan varsinaista herkkua. 

Virittelimme kahden puun väliin jekkulangan ja laitoimme sekä pallon että ruokinta-automaatin roikkumaan siitä. Ei haitannut, orava otti läheisistä puista vauhtia ja hyppäsi apajille. Lähikaupasta löytyi sitten talipalloille metallikehikko, ja se tuntuisi pitävän oravan poissa. Tilalle on tosin tullut metsähiiri tai muu pieni jyrsijä, joka käy palloja nakertelemassa.

Itse tehty siemenautomaattikin osoittautui sitten hieman toimimattomaksi, siementen tyhjät kuoret kun eivät pääse putoamaan siitä pois vaan jäävät tukkimaan siementen reikiä niin ettei sieltä saanut lopulta siemeniä enää lainkaan. Joten uusi systeemi on tähän vielä tulossa. 

Mies sai syntymäpäivälahjaksi torista käytettynä hankitut kiikarit ja lintukirjan. Orava- ja hiirilajeja ei tosin taida kirjasta löytyä.

Pientä jouluistamista kirppislöydöin

Joulukuun alku. Ihan pikkuisen voi laittaa jo joulua esille. Ei liikaa ettei ehdi kyllääntymään. Sattuneesta syystä meillä ei ole ainokaistakaan joulutavaraa joten joulumielellä läksin kirppiksiä kiertelemään.

Marimekon pieni peltirasia 2e. En tiedä liittyykö tämä jouluun mitenkään muuten kuin väreiltään.

Uusi Festivo rikkoutuneen tilalle. 4-solmuisella kirppishinta 20e, ihan kohtuullinen.

Sisävalosarja 4e pääsi ruokailuhuoneen verhotankoon. Ihanaa pehmeää, tunnelmallista valoa. Ruokailutilaan hankin joulua varten pellavaisen pöytäliinan, se pääsi jo testiin räsymatto-kaitaliinan kanssa.

Punaista emalia tuntuu tarttuvan nyt tiheästi matkaan. Uusimpana Pehtoorin vieressä Finelin kannu, hintaa 4,90e. Hieman karussa kunnossa sisäpinnoiltaan, mutta kukkamaljakkona palvelee erinomaisesti. Emaliastiat ovat saaneet tilaa keittiön ylähyllyltä.

Kirppiksellä oli myytävänä Nurmesniemen pata, kokoa isompi ja ilman emalointia, hintaa 75e. Myhäilin tyytyväisenä silittelin kotona omaa huokeaa pataani.

Viikonlopunviettoa

Huhhei, vapaa viikonloppu, paljon koiraohjelmaa mutta myös pitkiä aamuja ja kotona hiippailua. Ensilumi ei ihan pysyvästi etelään tainnut vielä ehtiä mutta valkoiseksi värjäytyneitä puita on ihailtu ja talven tuntua on. Sisällä on lämmitelty lämpimien juomien, kynttilöiden, takkatulen ja saunan voimin.

Tänään poikkesin ohimennessä Havin tehtaanmyymälässä täyttämässä kynttilä- ja servettivarastoja. Jospa näillä joulun yli pärjäisi.

Kulutus on kyllä kovaa tähän vuodenaikaan. Kotona ollessa kynttilät palavat aamusta iltaan ja monessa huoneessa.

Olohuoneen punainen seinä tekee siitä tunnelmallisen. Sohvannurkassa kelpaa istua koneen, kutimen ja/tai kirjan kanssa lämmintä juomaa mukissa ja pimeys ulkona.

Tarpeellinen ja lohdullinen tämäkin vuodenaika, kun voi hyvällä omallatunnolla levätä, käpertyä kotiin ja nautiskella vain. Joulumielikin alkaa herätä pikkuhiljaa. Luomukinkku ja joulupöydän pöytäliina on jo tilattu, ja tänään hankin joulukynttilät sekä servetit. Ja stereoissa soi jouluoratorio.

Arabia Anemone

Yksi varhaisimpia, ehkä jopa ensimmäinen keräilemäni astiasarja on sinikuvioinen Arabian Anemone.

Ulla Procopén suunnittelema Anemone on ollut Arabian tuotannossa 1961-1972, ja uudelleen ainakin 1990-luvun puolivälissä. Sain äidin työkavereilta rippilahjaksi kaksi mukia (kuvissa, Laatutavaran mukaan "kaakaokuppi") vuonna 1996, ja tuolloin mukit ovat olleen uustuotantoa. Kuppien korvan malli on ilmeisesti hieman vaihdellut, uudemmissa se on suurempi ja ehkä hieman käteen mukavampi.

Astiat ovat kivitavaraa, käsinmaalattu koriste on lasituksen alla. Osa astioista on käsin signeerattuja suunnittelijan ja maalaajan puumerkeillä, osa vain Arabian leimalla. Materiaali on uuniastioissa erinomainen, uunivuokaan (joka ei osunut kuviin) ei tartu uuniruuat yhtään kiinni, ja se lähtee puhtaaksi helposti. Kupit ovat olleet minulla ihan arkikäytössä tuolta 90-luvulta saakka, niitä on pesty vuosia astianpesukoneessa eikä värit ole menneet miksikään, eli taattua laatua on.

Rippilahjaksi saamieni jälkeen löysin pari kuppia Hietsun kirppikseltä 1990-luvun lopulla, sen jälkeen olen ostanut astioita huutonetistä. Ihan tavan kirppiksillä näitä ei kauheasti näe (ruskeaa Rosmarinia ehkä enemmän), mutta huutiksessa ja torissa sekä vanhantavaran liikkeissä kyllä paljonkin.

Astiastossa on ihan kauheasti osia, katsokaa vaikka. Omia suosikkejani ovat juuri nuo kaakaokupit, sekä alla näkyvässä kuvassa teekupit ja sokerikko, näistä on kiva tarjota vaikka karkkia tai muuta naposteltavaa. Yllä oleva "mokkakuppi" on aivan tosi söpö, meillä se toimii suola-astiana.

Teekannun löysimme myöskin aikaa sitten kokkolalaisesta vanhan tavaran liikkeestä. Kannu oli juuri tullut myyntiin eikä sitä oltu vielä ehditty hinnoitella. Myyjä heitti sille hatusta hinnan 50 markkaa. Otimme kannun vikkelästi, maksoimme ja häivyimme :)