Koti kaupan

Kotisuunnitelmat ovat siinä vaiheessa, että nykyinen koti on kaupan TÄÄLLÄ.

Pidämme kodistamme tosi paljon ja olemme muutaman vuoden aikana remontoineet sitä oman näköiseksi.

Asunnossa on ihan poikkeuksellisen älykäs pohjaratkaisu, eteisen vinot seinät ovat hauskan näköiset ja tilaan ei jää tyhjiä nurkkia.

Keittiön ja eteisen lattiat uusimme heti tähän muutettuamme 2012.

Kylpyhuone ja sauna remontoitiin viime syksynä.

Makuuhuone on sisustettu oikeastaan vasta ihan viime kuukausina. Makuuhuone on meillä tilava, mutta pyhitetty pelkästään nukkumiselle eli tärkeimmät elementit ovat hyvä sänky ja pimennysverhot.

Asunto on ihanan valoisa ja piha on hyvän kokoinen. Taloyhtiö on mukavan pieni ja naapurit ensiluokkaisia! Suosittelen!

Iittala Boy

Retron lisäksi olen ihastunut tulevaan retroon, eli ysäri-Iittalaan. Tämä on varmasti ihan ikään liittyvä mieltymys, ysäridesign oli myynnissä silloin kun itse kiinnostuin suomalaisesta muotoilusta.

Yksi keittiöni kestosuosikki on Stefan Lindforsin Boy-sarja. 

Ensimmäiseni sain veljeltä ylioppilaslahjaksi vuonna 2000, ja lahjaksi saadulla lahjakortilla ostin itse lisää. Sitten ostin kaverin kaapinsiivousmyynnistä ison satsin halvalla joskus vuoden 2008 kieppeillä.

Boy-poikia näkyy kirppiksillä jonkin verran, mutta huomattavasti enemmän koboltinsinisenä kuin vaaleana. Meillä paras ja käytettävin koko kaikissa Iittaloissa on tuo iso 40cl, jota en ole Boy-sarjasta löytänyt kirppikseltä vielä ikinä. Pieniä näkyy enemmän, hinnat olleet viime ostoissa 4,50e ja 5e /kpl.

Plussaa: paksu Iittala-laatu, muotoilu jolla lasi ei kaadu, upea erikoinen design, sopii kaikkien muiden astioidemme kanssa. Voiko sitä juomalasilta enempää toivoa? Ehkä, että niitä vielä löytäisi jostain halvalla!

Kerran vielä

Vaikka helmikuu on vielä talvikuu, alkaa räystäistä tippuva vesi ja peilijäiset tiet kääntää väkisin mieltä kevään suuntaan. Kynttilät ja kynttilänjalat oli jo raivattu kaappeihin ja tuikutkin oli loppu, mutta kirppislöydetyt Kivet houkuttelivat kuitenkin vielä palaamaan kynttilätunnelmiin.

Huomasin kirppiksellä vasta kassalla, että toinen Kivistä olikin vedenvihreä eikä harmaa, ja hieman siitä kauhistuin mutta tämä värihän on tosi ihana. Jotenkin tuollainen keväisen heleä... vai onko se vain keväinen mieli joka kääntää kaiken kevään suuntaan.

Iloista viikonloppua ja koittakaahan olla kaatuilematta jäätiköillä!

Ihan vähän kirppiksellä...

Tänään kävin koluamassa paikkakunnan kaksi kirppistä läpi. Tavoitteena oli löytää töihin jotain päällepantavaa, joten syynäsin pöydät ihan normaaliakin tarkemmin. Ja kaikenlaista pientähän sitä tarttui mukaan, hieman "ostin kun halvalla sain" -osastoa ja toki niitä vaatteitakin.

Astiatarjonta pääsi yllättämään pitkästä aikaa, ja jotain löytyi jopa ihan sopuhinnalla. Kivi-tuikut harmaa ja vedenvihreä 6,50e/kpl. En tiennyt kerääväni Kivi-tuikkuja mutta ilmeisesti näin nyt sitten kuitenkin on. Hinta oli ok kun yleensä näistä pyydetään se kymppi. Iittala Boy -lasit 4,50e/kpl. Ensimmäiset Boyni olen ostanut jo niiden ilmestyessä ja nämä nyt on pakko ottaa mukaan aina kun niihin törmää. Harmillisesti isompia, 40cl laseja ei juurikaan näy. Näissäkin hinta ihan ok, aiemmin olen maksanut vitosen. 

Peltipurkki lähti oikeastaan hinnan takia, siinä hinta 4e kun näillä normaalisti kymppi (mikä on aika ylihinta vanhasta purkista...). Kynttilänjalka sopii ihanasti edellisten joukkoon ja sillä hintaa 1,50e. (Koirahan se meinasi mukavasti nollata koko kirppisreissun peruuttamalla päin jakkaralla olevaa asetelmaa niin että Kivet ja Boyt lenteli pitkin lattioita... Onneksi Iittalan laatu kestää pienet törmäilyt)

Juhannustansseissa hintalappu 1e, Tine Solheimin Leikkiä langoilla 3e. En juurikaan osta omaksi kirjoja, tai jos ostan luen ne ja laitan kiertoon. Sen verran on tullut muutettua ettei kirjoja enää huvita keräillä. Lisäksi niitä kirjoja joita oikeasti lukisi vielä sen toisenkin kerran on todella vähän.

Vaatteitakaan en ole aikoihin ostanut kirpparilta, kun en millään jaksa penkoa sotkuisia pöytiä enkä etenkään sovittaa. No tänään oli kriteerinä halpa hinta ja se ettei sovittaa tarvi. Löysin muutaman pöydän joissa koko ja hintataso miellyttivät, ja niistä mukaan Onlyn musta trikootunika 2,50e, KappAhlin musta neule 2e sekä kuvassa (ryppyisenä ja pimeässä) näkyvä PTA:n neule 3,60. Neule oli hauskan värinen, todella siistin näköinen ja osoittautui kooltaan ihan täydelliseksi. Siihen kuuluu myös saman värinen liivi jonka käyttötarkoitusta en ihan heti vielä keksinyt.

Talo jota kävimme katsomassa oli ihana... Tarjous on sisällä joten saa nähdä kuinka käy. Taloon olisin löytänyt tänään jo pari tosi kivaa lipastoa, mutta päädyin sitten kuitenkin odottamaan että kaupat on tehty ennen kuin alan kalustaa.

Multaa kynsien alla

Keväisiä touhuja; vihdoin multasäkki ja siemenpussit esiin!

Hyvä tarkoitus oli samaan syssyyn vaihtaa kaktuksille mullat, mutta eihän se sitten ihan niin mennyt. Muistin että uusia saviruukkuja on syytä liottaa ja Martat sanoivat että yön yli, joten saviruukut menivät pesuvatiin lillumaan ja lisäksi lecasoraakaan ei löytynyt enkä viitsinyt sitä lähteä pimeässä pihalta etsimään. 

Mutta siemenet (miinus orvokki, jolle en keksinyt sopivaa astiaa ja tulin googlettamaan ja jäinkin päivittämään blogia... huomenna sitten orvokin vuoro)! Nyt ensimmäisessä aallossa multaan pääsi chilit Cayenne ja Lemon Drop sekä ylläri-chili sekä tavallinen paprika. Tai no tavallinen ja tavallinen, siemenet on mies tuonut työreissulta Meksikosta joten pimienton tavallisuudesta ei ole takeita.

Istutusastiani on minikasvihuoneen pohja, ja siemenet tapaan idättää kylppärissä lattialämmityksen päällä ja muovipussilla peitettynä.

Chilejä meillä kasvatellaan nyt kolmatta vuotta, ja koukkuunhan siihen hommaan jää, erityisesti kun tulisesta ruuasta pidämme. Ensimmäinen vuosi todella palkitsi aloittelijat, meille tuli aikamoinen sato. Ja kaikki olemme kasvattaneet siemenistä lähtien, valmiita taimia ei olla ostettu.

Siemeniä tilasin pari vuotta sitten Fataliilta. Siementen itävyys on ollut erinomainen, ja mukana tuli kivoja ylläreitä kuten sinapinsiemeniä, chilitoffeeta ja nuo yllätyssiemenet.

Tässä satoa kesältä 2013, ja näitä satseja kerättiin useita

Emme ole jaksaneet hifistellä joten meillä ei ole kasvihuonetta, vesiviljelylaitteita tai tuulettimia. Valoina on käytetty tavallisia tehokkaita energiansäästölamppuja ja lannoitteena Puutarhan kesää. Viime kesän sato ei vetänyt vertoja edelliselle, mutta kyllä viime kesänkin chilejä syötiin pitkälle talveen.

Ehdottomasti satoisin lajikkeemme on ollut cayenne, joka on vieläpä ihan hyvänmakuinen, tulinen peruschili. Sitä suositellaan itämaiseen ruokaan mutta on sitä moneen muuhunkin käytetty. Omat suosikkini maun puolesta ovat ehkä Habanero ja Lemon Drop, mutta niistä olemme saaneet lähinnä maistiaisia.

Jonkinlaista kasvihuonekyhäelmää voisi ensi kesäksi miettiä, se varmasti parantaisin niin chilien kuin myös tomaattien ja paprikoiden satoa. Tomaatteja en edes yritä kylvää siemeninä vaan ostan suosiolla kaupasta taimet. Meillä on todella rajalliset tilat taimien kasvatteluun joten kaikkea ei millään voi tehdä alusta saakka.

Huomenna menemme katsomaan erästä taloa... Peukut pystyssä että meille olisi löytynyt uusi koti!

Kukkahattu kertoo luomulihasta ja kasvisruuasta

Kun lihansyönti arveluttaa mutta luopuakaan ei halua, ensimmäinen toimenpide on alkaa miettiä ostamansa lihan alkuperää. Alunperin tähän lähtiessäni en ollut kovinkaan kukkahattu, lähinnä mietin omaa hyvinvointiani ja aloin etsiä mahdollisimman lisäaineetonta, käsittelemätöntä ja puhdasta ruokaa. Kukkahatuksi olen kuitenkin muuttunut sitä enemmän mitä enemmän olen asiaan perehtynyt. Lihan tuotanto on oikeasti tosi rumaa. Ja vaikka lihaton lokakuu -tyylisiä tempauksia miten kritisoidaan, ne ovat kyllä saaneet minut miettimään syömäni ruuan alkuperää. Eipä sitä kaikkea tarvi kovin kirjaimellisesti ottaa, meillä syödään kyllä lihaa ja kalaa sekä kasviksia mutta entistä enemmän mietitään mistä ruoka lautasillemme päätyy.

Kaupan tiskissä lihatuotteista ehkä eettisin valinta on kotimainen naudan tai lampaan liha. Broileri - EI, possu - ei. Parastahan on tietenkin hankkia liha suoraan tuottajalta, jolloin tuottokin päätyy tuottajalle ilman välikäsiä, ja nykyään ainakaan pääkaupunkiseudulla se ei ole edes kovin vaikeaa. Marketeistakin alkaa luomulihaa löytyä kiitettävissä määrin. Luomutiloillahan ainoa kriteeri ei ole luomurehu, vaan myös eläinten hyvinvointiin ja elintiloihin sekä lajinomaiseen käyttäytymiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Myös maidon ostamme luomuna, sillä luomumaitoa ei homogenoida. (Ongelma kyllä muhii juustoissa, olen suurkuluttaja mutta eettisempiä vaihtoehtoja on hyvin vähän!)

Alle vuodessa olen löytänyt meille luottotoimittajat possun-, naudan-, karitsan- ja poronlihalle. Siis poroakin, huippuherkkua, kotiintuotuna kohtuuhinnalla. Sellaisia pieniä tiloja, jotka mielellään esittelevät eläintensä oloja, miettivät miten eläimet voivat ja miten ne kohtaavat loppunsa ja vielä miten ne saadaan kuluttajille mahdollisimman tuoreena. Tällaisestahan mielellään maksaa, puhumattakaan siitä miten paljon laadukkaampaa lihaa (siis todella, puhutaan aivan eri tuotteesta kuin ne kaasuun pakatut) lautasellemme päätyy verrattuna kaupan pakettilihaan. Toisekseen olemme lisänneet kasvisruuan määrää ruokavaliossa joten loppusumma ei ole ruokalaskussa juurikaan noussut.

Ainoa mikä meiltä puuttuu on kala. Marketin kalatiski on usein pettymys, kala ei ole kovinkaan tuoretta ja valikoimasta monesti puuttuu juuri se mitä on hakemassa. Hieman olen harkinnut omaa soutuvenettä läheiselle järvelle, mutta vielä on epävarmaa riittääkö aika ja taito ja voisiko soutuvene + virveli / mato-onki -välineistöllä oikeasti saada pötyä pöytään. Ale-lohen ostaminen on se helppo vaihtoehto mutta onhan se kovin mautonta verrattuna hyvään suomalaiseen järvikalaan.

Aiheeseen liittyen, yläasteikäisenä olin "kasvissyöjä" kuten kaikki kaverinikin olivat. Lainausmerkit siksi, että kotona kyllä joskus söin lihaakin eikä yhtään kesääkään tainnut mennä ilman grillimakkaraa. Vakaumus siis niinsanotusti hieman horjahteli, mutta tuolloin isä osti minulle lahjaksi Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjan, joka on kyllä oikeasti kasviskokkaajan raamattu. Kerran tässä hiljattain kirjasta tuli sitten kavereiden kanssa puhetta ja aloin sitä kaivella kaapeista, mutta mitä ihmettä, sitä ei ollut! Olen muuttanut viimeisen 10 vuoden aikana 7 kertaa ja sitä ennenkin muutaman kerran ja johonkin näistä muutoista kirja on ilmeisesti kadonnut. Kahdessa viimeisessä muutossa olen hukannut aivan mystisen paljon tavaraa, siis kokonaisia laatikollisia.

No tällä viikolla Ruohonjuuressa tämä kirja sitten käveli vastaan kuin tilauksesta. Uskomatonta, että siitä on otettu lisää painoksia (ensimmäiseni sain varmaankin tuolloin 1998 jolloin se on julkaistu), ja se on edelleen aivan ajankohtainen.

Inspiraatiota vuohenjuustosta

Vuohenjuustopötkylä jääkaapissa on antanut inspiraatiota viikonlopun keittiösuhailuille. Vuohenjuusto on sellainen jännä kaveri, että siitä saa tarpeekseen pitkäksi aikaa mutta sitten taas tauon jälkeen se maistuu niin taivaallisen hyvälle. Ja sopii erityisesti vähän makeampien vihannesten sekaan.

Ensin siitä tuli salaatti:

Tässä vuohenjuustolla kaverina vuonankaalta, jääsalaattia, päärynää, viinirypäleitä, tomaatteja, granaattiomenan siemeniä (eka kertaa ko. hedelmän kanssa tekemisissä, piti ihan katsoa käsittelyohjeet googlesta ja se kyllä kannatti), pähkinöitä ja oliiviöljy-omenaviinietikka -kastike. Oli kyllä ihan mielettömän hyvää.

Seuraksi patonkia, Aura-juustoa ja raejuustoa, kyllä maistui reippaan päivän iltana. Annos on kuvattu läppärin päällä, keittiöstä ei löytynyt enää ainuttakaan kohtaa mihin lautanen olisi mahtunut.

Tänään vuohenjuusto innosti kasvispataan, jonka kyljessä kikherne-kvinoaa. No eipä näilläkään aineksilla oikein epäonnistua voi.

Kasvispataan tarvitaan:

kesäkurpitsaa

munakoisoa

sipulia

paprikaa

valkosipulia

chiliä

Päälle mausteliemi, kasvisliemeen sekoitettuna öljyä, paprikajauhetta ja harissaa. Uunissa n. 45min jonka jälkeen päälle vuohenjuustoviipaleita ja dukkah-maustetta.

Annoskuvat jäi taas ottamatta, sen verran alkoi olla jo nälkä...

Tänään tuli käytyä pitkästä aikaa kaupungissa, kun kävin katsomassa ystäväni pikkuista beaglen pentua ja samalla söimme lounasta. Sen jälkeen yritin käväistä Kampin uudella Ka-boom -kirppiksellä mutta se ei ollutkaan maanantaisin auki. No shoppailtavaa löytyi silti, löytöjä tein Ruohonjuuresta ja Iittalasta. Luomuruokakin maistuu paremmalta kun astioina on Ultima Thulea...

Keittiössä suhisee (ja päässä)

Hiihtosuunnitelmat menivät jäihin sitkeän nuhan vuoksi. Nuhaisena puoliterveenä sitä onkin sitten tullut vallan paljon ideoita kotona... Keittiössä on viuhunut kun siellä on kokkailtu toinen toistaan villimpiä kokeiluja.

Viime kesänä haimme luomutilalta possua, jota on pakastimessa vieläkin ja viikonloppuna teimme Bbq-ribsejä. Hyvä tuli, ihan uunin grillivastuksen alla.

Aiemmin mainitut luomubroilerit muotoutuivat tänään sitruuna-inkivääribroileriksi. Kun ruokaan laitetaan voita, valkosipulia, inkivääriä ja sitruunaa ei lopputulos vaan voi olla kovin huono. Kaveriksi tein Kolmen viljan helmiä, joita maustoin mintulla ja limellä. Riisin syönti raastaa omaatuntoa, mutta ei tämäkään tuote kyllä sitä ihanaa valkoista basmatiriisiä mitenkään päin korvaa. Mutta jos nyt edes silloin tällöin vaihtaisi riisit muuhun niin pelastuu se maailma kaiketi edes vähän.

Kirjoitin muuten tätä ruuan ollessa uunissa ja aioin toki ottaa ateriasta kuvan ennen sen katoamista ääntä kohti... Noh, kävi vanhanaikaiset. Ehkä ens kerralla. Sen sijaan otin kuvan tästä:

Viehättävän viihtyisä keittiö... Valitettavasti arkipäivän realismia meillä useimmiten. Kaksi, jotka tykkäävät ruuanlaitosta mutta ei yhtään joka tykkäisi siivoamisesta.

Tänä aamuna koiria ulos päästäessä olikin maailma muuttunut näin ihanaksi. Söpö lumikinos kynttilälyhdyn päällä :).

Latutilannetta on ahkerasti seurattu ja nyt vaikuttaa siltä että meidän lähilatukin saadaan vihdoin käyttöön. Se kun menee pellolla, niin sitä ei ihan vähäisellä lumella pysty toteuttamaan. Kunhan tämä tauti tästä taittuu niin alkaa parin kuukauden hiihtorutistus. Sitä on niin ihanaa suunnitella täältä sohvan pohjalta.

Kevät alkaa pikkuhiljaa vallata mieltä. Kevätverhoja olen miettinyt mustavalkoisten Fokusten tilalle, haluaisin jotain vaaleaa ja yksinkertaista. Jos en olisi juuri ostanut mustavalkoisia Fokuksia, olisin ostanut Marimekon kevään uutuuskuosia harmaata Fokusta. Nyt vahvimpana ehdokkaana on Vallilan Oksalla fancy (jos sitä vielä jostain saa) tai joku muu simppeli, vaalea verho. Olen kuitenkin päättänyt että maaliskuiseen talvilomaan saakka mennään näillä, nautitaan nyt vielä talvesta (vastahan se on kunnolla säiden puolesta alkanut), kynttilöistä ja hämäristä illoista. On muuten aivan ihanaa kävellä koirien kanssa tuolla lumessa. Jotenkin se hiljaisuus minkä lumikinokset tuovat on niin älyttömän tunnelmallista.

Kevään kunniaksi solahti myös itänyt punasipuli veteen, siitä saamme kohta salaatteihin raikasta lisuketta.

Kesäsuunnitelmia tuli tehtyä siementilauksen muodossa. Meillä on pikku pihalla kasvilava, joka on tällä hetkellä puoliksi pyhitetty valkosipulinviljelylle. Toinen lava odottaa kokoamistaan ensi kesäksi, ja lisäksi tyhjensin yhden rehottavan perennapenkin ja ajattelin muuttaa sen kasvimaaksi.

Sain nyt kuitenkin jonkinlaisen kohtuuden pidettyä siemeniä tilatessa (eikä nyt ajatella sitä että kaapit pursuavat jo ennestään niitä edellisinä vuosina tilattuja siemeniä), tilaukseen lähti:

Lehtikaali 'Half Tall'

Retiisi 'Cherry Belle'

Endiivi 'St Laurent'

Itämainen salaattisekoitus

Pinaatti 'Nores'

Salaatti baby leaf -sekoitus

Salaattisekoitus

Vuonankaali 'Vert de Cambrai'

No onhan sitä siinäkin. Kohtahan sitä voisi ensimmäiset chilit ja tomaatit istutella, Rocoto-chilien kanssa ollaan jo melko myöhässä.

Perinteisen vuosisyklini mukaan puutarhaintoilu hiipuu viimeistään heinäkuussa, joten sadot meillä on jääneet varsin vaatimattomiksi. Mutta harrastushan se on sekin, siementen kylväminen.