tiistai 28. huhtikuuta 2015

Aiv-pullo

Olen jonkin aikaa katsellut isoja ihania lasipulloja, näitä joissa aiv-rehua olen kuullut säilytettävän.  Aikamoisissa hinnoissa tuntuvat pyörivän, mutta vihdoin löytyi torista yksi kohtuuhintainen. Eilen kävin hakemassa sen Leppävaarasta asti. 

Eihän tämä oikein tähän asuntoon mahdu, mutta makuuhuoneessa olisi kuitenkin kiva tunnelman tuoja. Ehkä siihen voisi laittaa jopa valosarjan talvella, vaikka en olekaan yhtään vielä lämmennyt valosarjoille sisätiloissa.

Pullo oli priimakunnossa mutta hieman likainen, päällä jotain tarranjälkiä ja sisällä pikku tahraa ja roskaa. Ajattelin laittaa sen yöksi täyteen Fairyliuosta ja katsella päällä olevia tahroja sitten sen jälkeen.

Toin pullon kaatosateessa autosta ja otin innoissani kuvan jonka lähetin kaverille, koira mallaa kokoa ja keittiö on, köh, arkisiivossaan.


Enpä arvannut että kuva jäi ainoaksi. Tänään huuhtelin Fairyliuoksia ja heitin pullon kylppärin lattialle johon se hajosi miljooniin osiin. Heippa ihana pullo sinne lasinkeräykseen, et sitten halunnut tänne missä ei sinulle täydellistä paikkaa olisi ollutkaan. 

Ei kun uutta löytöä metsästämään. Voin sanoa, että kyllä harmittaa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Metsään

Metsä on tärkeä paikka elämässäni. Lapsena harrastin suunnistusta, ja opin kulkemaan luonnossa, eksymään ja uskaltamaan. Opin ettei metsää tarvitse pelätä (monet aikuisetkin ihmiset ihan oikeasti pelkäävät metsässä), eikä eksymistäkään liiemmin. Tosin suunnistustaustasta huolimatta minulla on todella onneton suuntavaisto, joten yleensä oudommissa maastoissa laitan kyllä sports trackerin päälle, ainakin jos on tarvetta päästä jonkinlaisessa aikataulussa metsästä pois.


Sitten metsä meni useaksi vuosiksi kauas. Nautin siitä toki mökillä, mutta vasta koirat toivat takaisin metsässä kulkemisen ilon.


Koirat ovat tuoneet elämään monia hyviä asioita, mutta ehdottomasti paras niistä on pitkät lenkit metsissä ja pelloilla, ilman kiirettä ja omassa rauhassa. Onnekseni asumme hienojen lenkkimaastojen kupeessa ja pääsemme toteuttamaan tätä rakasta harrastusta usein. Ei vaan ole parempaa tapaa nollata ajatuksia kuin tarpoa metsäpoluilla ja pellonreunoilla ja katsella iloisia lenkkikavereita.


Vielä kaipaisin hieman jylhempiä korpimetsiä ja ihania metsäpolkuja naapuriini, nykyisellään maastot ovat melko peltopainotteisia.

Ja rakas suunnistusharrastuskin on näin aikuisiällä löytynyt uudelleen. Suunnistus on muuten ainakin täällä Etelä-Suomessa aivan valtavan suosittua; iltarasteilla kirmaa satoja pihkaniskoja junnuista senioreihin. Ehkä se suomalaisen sielu vain lepää metsässä.


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Heräämisiä

Muutaman lämpöisen päivän jäljiltä alkaa pihalla näkyä heräämisen merkkejä. 
Muuttotoiveiden vuoksi ei ole oikein tullut puutarhaan tänä keväänä panostettua. Chilin taimia laitoin itämään mutta en saanut aikaiseksi kaivella kasvivaloja esiin, ja muutenkin taimet jäi vähän huonolle hoidolle ja päätyivät roskiin. Täytynee metsästää chilifoorumilta jonkun muun kasvattamia, sen verran on kyllä chilejä tullut syötyä että mielellään niitä itse kasvattaisi.

Moni muu, yllättäväkin tyyppi sen sijaan on pihalla keväästä innoissaan.


Saimme häälahjaksi kolme marjapensasta; puna-, viher- ja mustaherukan. Mustaherukka vietiin mökille mutta puna ja viher asustavat omassa pihassa. Jo viime vuonna saatiin maistiaisia, tänä vuonna toivottavasti enemmän. Yllä olevassa kuvassa viherherukan kevätriemua.




Kukkapenkkien hoito ei oikein ole ottanut onnistuakseen. Jotain satunnaisia kukkasipuleita on tullut multaan tungettua ja jotain tällasta sieltä nyt kasvaa. Viime kesänä ostin ja tapoin särkyneensydämen, ja muutenkin on enemmän tullut karsittua kuin kasvatettua. En oikein ole päässyt aiempien asukkaiden filosofiaan kiinni, enkä ole tajunnut mitä kasvaa tarkoituksella ja mitä vahingossa. Voikukkaa ainakin on paljon.


Yllä olevasta penkistä vedin mielestäni kaiken ylös, kun se viime kesänä oli täynnä liljakukkoja. Kaikki eivät näköjään karsinnasta hätkähtäneet.


Näille ilmeisesti ei tänä kesänä tule käyttöä, kun niitä taimia ei tosiaan ole... Ellei sitten laita omaisuutta valmiisiin taimiin.
Chilien lisäksi amppelitomaattia täytyy saada ja ämpäriperunaa voisi kokeilla. Sitten kai vain kesäkukkia. Ja ehkä kasvilavaan jotain, salaattia ainakin. Ruohosipulia ja monivuotinen valkosipuliprojekti siellä onkin jo valmiina.


Viherherukka



Punaherukka

Luumupuu



torstai 23. huhtikuuta 2015

Kun on viisi päivää vapaata

Ehtii vaikka ja mitä!


Surautella smoothieita


Nautiskella pitkiä aamiaisia


Tehdä iso purkillinen kaalisalaattia


Leipoa aamiaiselle tuoreita sämpylöitä (Siken ohjeella, suosittelen!)


Kartuttaa näkkärivarantoja


Valmistaa poronkäristystä

...no okei, viidentenä päivänä luovutin ja lähdin käymään töissä. 
Kunpa oppisi olemaan ohjelmoimatta jokaista vapaata päivää niin tarkasti. Kotona oleskelu, keittiössä puuhailu, metsässä kuljeskelu ja sohvalla hieman tylsänäkin makoilu saa ihmisen aivan uudeksi!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Suosikkiruokia: caldo verde

Vapaan loppuviikon ruokalistalle valikoitui yksi suosikkikeitoistani, portugalilainen caldo verde. Sosekeittoja enemmän tykkään keitoista joissa on sattumia ja suutuntumaa, sosekeitot tuntuvat vähän vauvanruualle. Caldo verdessä suutuntumaa löytyy ja lisäksi variaatiomahdollisuudet ovat rajattomat.

Lehtikaali on keiton ydin, mutta muuten sitä voi muunnella ja siitä tarjotaan alkuperämaillakin hyvin erilaisia versioita. Portugalissa keitto on usein kasviskeitto, Espanjassa se taas tarjotaan usein ilman perunaa.

Omassani perunaa oli mutta se hajosi liemeen lähes täysin tehden liemestä ihanan täyteläisen.


Omalle keittolautaselleni kuuluu ehdottomasti myös chorizo. Tällä kertaa se oli tällaista grillimakkara-chorizoa. "Aito" raaka chorizo on kyllä parempaa ja murustuu keittoon ihanasti, antaen myöskin liemeen makua.

CALDO VERDE

200g chorizo-makkaraa
8 pientä perunaa (itse käytin puikulaa)
1 sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1,5l vettä
2-3 kanaliemikuutiota
200g lehtikaalta
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Silppua sipulit, kuutioi perunat, paloittele makkara ja suikaloi lehtikaali ja poista siitä ruodit.
Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää mukaan makkarat, anna niiden päästää hieman rasvaa ja lisää perunat. Sekoittele hetki. Lisää vesi ja sen kiehuessa liemikuutiot. Anna kiehua n. 15min. Lisää mausteet ja lehtikaali. Keitä, kunnes lehtikaali notkistuu. 

Tarjoile hyvän leivän kanssa.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Makuuhuone

Makuuhuoneesta on asuntoesittelyjen myötä tullut yksi suosikkipaikoistani asunnossa. Kun se vihdoin saatiin raivattua ylimääräisestä romusta sinne muodostui aika kivan rauhallinen tunnelma ruskeine ja vaaleine sävyineen.  
Vuorotyöläisinä kaipaamme välillä unta erikoisina vuorokaudenaikoina, jonka vuoksi makuuhuone on pyhitetty vain ja ainoastaan nukkumakäyttöön. Kuitenkin makuuhuoneen sijainti asunnon perällä sekä se, ettei pimennysverhoja tule läheskään päivittäin avattua on aiheuttanut sen, ettei makuuhuone ole oikein ikinä valmistunut. Sinne on päätynyt vähän sekalainen setti tavaroita ja ennen asunnonvaihtoaikeita siellä lojui vielä muuton (muutto tapahtui vuonna 2012) jäljiltä laatikoita nurkassa.


Sänky on vanha, mutta mukava. Päiväpeittoa meillä ei ole eikä tarvita. Aika harvoin sänkyä tulee edes pedattua... Meillä on makuuhuoneen ovella koiraportti, joten sängyssä ei käy kutsumattomia vieraita poissaollessamme. Ja jälleen kerran poissa silmistä, poissa mielestä; makuuhuoneeseen ei juuri muusta asunnosta näe joten sekainen sänky ei silmiä kirvele. Tässä kuitenkin harvinaisen siistinä. Pussilakanat ovat Pentikin, punaiset tyynyliinat äidin ompelemat Marimekon kankaasta. Vasemmalla näkyvä siniraidallinen shaali on mummun tekemä. Kuva sängyn päädyssä on miehen ottama.


Ovesta katsottuna oikealle jää nurkka, joka on aika haastava sisustaa. Sinne on päätynyt Ikean Engan-lipasto, joka miellyttää silmääni kovasti ja kätkee sisäänsä vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Päällä Saanan & Ollin Myrskyn jälkeen -juliste Ikean kehyksissä. Vasemmalla oleva palli on kirppislöytö. Kaktukset sopivat tähän paikkaan täydellisesti, mutta valitettavasti pimeyden vuoksi ne eivät ole makuuhuoneen vakiasukkaita.



Nurkasta löytyy myös yksi rakkaimmista esineistäni, joka on ollut jokaisessa asunnossa aitiopaikalla, äidin huutokaupasta huutama vanha arkku. Arkku ei luonnossa ole ihan yhtä punertava kuin miltä se kuvassa näyttää. Arkun sisällä on lyijykynällä kirjoitettuja tekstejä ja niiden joukossa vuosiluku 1919, mutta sen tarkempaa tietoa arkun historiasta ei ole. Minulle se päätyi ehkä vuonna 1997 tai 1998.

Arkku on kyllä oivallinen säilytyskaluste, syö sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa ja sinne onkin nyt hätäpäissään näyttöjen tieltä tungettu kaikki mahdollinen irtokrääsä.

Makuuhuoneen ongelma onkin sitten tämä:


Yhteen nämä sinänsä kivat tavarat eivät vaan sovi, eikä niitä saa huoneeseen järjesteltyä niin että olisivat vähän kauempana toisistaan. Mikä oivallinen syy vaihtaa asuntoon, jossa on enemmän huoneita! 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kevääni värit












Kertokoot sisustuslehdet pastelliväreistä, kyllä se meillä vaan on vuodesta toiseen keltainen. Aurinko, valo, vihertävä luonto ja keltaiset kukat.