Uuden elämän alku

Maanantaina 25.5. kotimme tuhoutui tulipalossa.

Palo syttyi alkuillasta, me olimme molemmat töissä. Naapurit pelastivat koiramme menemällä ikkunoista palavaan taloon. 

Mitään ei ollut tehtävissä, palo levisi sekunneissa koko talon katolle. 

Alla olevassa kuvassa palomies truuttaa vettä suoraan kotiovestamme sisään. Kuva: Hs.

Takapihalle on nosteltu katto.

Tuli ei ollut riehunut asunnossa sisällä, mutta katto oli muutamasta kohtaa sortunut ja koko asunto oli märkä ja tuhkaliejun peitossa. 

Jonkin verran saimme tavaroita ulos, astioita, kaikki tärkeät paperit, valokuvat yms. Kaikki vaatteet ja huonekalut tuhoutuivat. 

Yllä oleva tyyppi taisi selvitä jo toisesta tulipalostaan. Myös isäni kotitalo on palanut 1980-luvulla.

Kotivakuutus meillä oli kunnossa, ja arkea kootaan pikkuhiljaa pienistä palasista. Saimme tilapäisasunnon ja etsimme täältä käsin uutta kotia. 

Monenlaista on pyörinyt mielessä tässä lähipäivinä, päällimmäisenä tunteena kuitenkin kiitollisuus siitä, että olemme hengissä. Olemme myös saaneet aivan mielettömästi apua ja tukea tutuilta ja tuntemattomilta ihmisiltä, olen aivan sanattoman liikuttunut siitä minkälaiset aallot tällainen tapahtuma saa liikkeelle. 

Blogi hiljennee ainakin siksi aikaa, kunnes keksin jotain bloggaamisen aiheita.

Kesäloman ensimmäinen viikko

Ensimmäinen kesälomaviikko on vietetty. Olimme alkuviikon Lontoossa, yksi päivä meni kotona pihahommiin. Eilen kävin ystävien kanssa Korjaamon Päiväkirjaklubilla ja sen jälkeen tapaksilla Bar Teoksessa Runeberginkadulla. Suosittelen lämpimästi molempia. Päiväkirjaklubi houkutteli kaivamaan omankin päiväkirjan esiin vuodelta 1995. Teinityttöjen huolet on jotenkin niin liikuttavan universaaleja; pojat on ihania, vanhemmat on kamalia ja kirjoitukset ovat täynnä unelmia ja isoja tavoitteita ja aikomuksia. 

Lontoossa kierreltiin Camden townissa, Oxford streetillä ja Hyde parkissa. Käytiin Fullersin panimolla kierroksella ja Natural History Museumissa. Mukavaa kiireetöntä shoppailua ja lomailua. Muutamassa charity shopissa tuli poikettua mutta ostokset jäivät tekemättä.

Eilen poikkesin myös muutamalla siivouspäivän kirppiksellä sekä omalle paikkakunnalle avatussa antiikkiliikkeessä. Ostin nipun Fiskarsin vanhoja haarukoita ja veitsiä nostalgia-aterioita varten. Loma-aamiaisia on nautittu pitkään ja hartaasti kauniista astioista ja kyllähän se ruoka niistä vaan paremmalle maistuu. 

Sitten pihan kuulumisia. 

Muutamassa puutarhamyymälässä tuli poikettua, mutta parhaat löydöt tässäkin lajissa tehtiin kirppikseltä. Puutarhamyymälässä ei koskaan ole sitä mitä sieltä olen etsimässä, netistä tilaaminen on tietysti vaihtoehto mutta melko tylsä sellainen. 

Kestosuosikkini verenpisara. Tällä kertaa pihapöydän ilostuttajana. Talvehtimaan en ole näitä saanut kun ei siihen oikein ole tiloja. Kevyesti harmittaa kyllä ostaa joka kevät uusi monivuotinen kukka.

Etualalla kukintaansa lopetteleva luumupuu. Viinimarjapensaat ovat hyvässä kasvussa ja kukassa. Aidan vierellä olevat kasvusäkit saivat tänä vuonna sisäänsä perunaa. 

Tämä näyttää kanitarhalta mutta siellä asuu retiisejä ja pinaattia. 

Lavan on nyt vallannut valkosipuli ja ruohosipuli. Yhteen nurkkaan saatiin hieman mahdutettua salaattia.

Puutarhan vahdit ja ahkerat kukkapenkkien tallaajat.

Pajuamppelissa miljoonakelloa kolmessa värissä.

Viiniköynnöksen tomera silmu. Hitaasti lähtee viiniköynnös kasvuun keväisin. Köynnös on paikallaan nyt kolmatta kesää, jokohan saataisiin rypäleitä maistaa...

Kuvattujen lisäksi kirppikseltä tarttui mukaan vielä mustasilmäsusannaa ja amppelitomaatti. Etupiha kaipaa vielä kesäkukka-amppelia, mutta sitten pitäis hankinnat olla suurimmaksi osaksi tehtynä...ainakin alennusmyynteihin asti.

Silmänruuan sisäinen vastine, pekoni-sieni-aurajuustopyörylät joihin ei vaan kyllästy.

Aamiaisinnovaatio

Välillä omaa nerokkuuttaan ei voi kuin hämmästellä. 

Meidän taloudesta puuttuu sellainen hyödyke kuin munakupit, ja suurena kananmunien ystävänä se välillä on hieman häirinnyt. Kunnes tänään tarjolla sattui olemaan myös avokadoja, ja kas kas:

Avokado-munakuppi! Kuvassa näkyvä lähes pilaantunut avokado ei ollut se mikä aamiaisella tarjottiin, vaan tilanne jouduttiin lavastamaan jälkikäteen uudelleen.

Tämä biomunakuppi toimii myös risteilijänä.

Tiesittekö, että hellan nupit voi pestä astianpesukoneessa? Kerran kokeilin sillä riskillä, että numerot lähtevät mutta ei ne mihinkään lähteneet. Nupeista tuli putipuhtaat huomattavasti vähemmällä vaivalla, kuin niitä käsin hinkkaamalla. Myös tiskiharjan elinikää lisää huomattavasti sen astianpesukoneessa puhdistaminen.

Tällaista tähän sunnuntaihin!

Kevään makuja

Mitä kevääseen kuuluu: jääkiekon mm-kisat. Mitä taas niiden aikana tehdään: käydään korvasienillä! Hyvä muistisääntö täällä meidän leveyksillä. Muutama vuosi sitten innostuin sienestämisestä ja sattui olemaan korvasieniaika. Suunnistuskartasta bongasin jonkun hakkuun ja lähdin toiveikkaana etsimään - ja löysin. Mieletön sienituuri, usein kun sienet löytää lähinnä vahingossa eikä ainakaan etsimällä. Tätä samaa korvasienipaikkaa hyödynnettiin nyt neljättä vuotta, ja edelleen saatiin erinomainen saalis. Sienien paikka hieman vaihtelee alueella maaperän kosteuden mukaan, tänä vuonna parhaat apajat oli ylös nostettujen kantojen juurilla.

Tänään valmistettiin mieletön illallinen; siikafileitä, kukkakaalipyrettä, korvasienimuhennosta ja parsaa. 

Oma suosikkikorvasienireseptini löytyy täältä; valkoviinillä ja ranskankermalla ryyditettynä korvasienet ovat todellista keväistä herkkua.

Meillä on kotona lapsena jo syöty korvasieniä aina kun niitä löytyi, ja nyt aikuisena tosiaan kolmas vuosi menossa. Huolellinen keittäminen väljässä vedessä 2x vähintään 5min vedet välillä vaihtaen ja sienet ja astiat huuhdellen sekä tuuletuksesta huolehtien, eikä kukaan ole kuollut. En tiedä onko korvasieni tosiaan niin poikkeuksellisen hyvän makuinen vai johtuuko sen ihana maku keväästä, mutta kyllä se vaan ehdottomasti on suosikkisieneni. 

Chilien, kuten muidenkin taimien esikasvatus meni tänä vuonna meillä aikalailla ns. käteen. Taimet olivat jo jonkinlaisilla aluilla mutta asuntonäyttöjen vuoksi en viitsinyt viritellä niille lamppuja, ja pimeyteen ja kuivuuteenhan ne kuolivat. 

Chilifoorumilla sitten huvikseni kysäisin, josko jollakin sattuisi ylimääräisiä taimia löytymään ja kyllä chilikansa vaan on huikeaa porukkaa. Sen lisäksi että kerran sain myös rocoton siemeniä ihan ilmaiseksi kotiin postitettuna, nyt ilmoittautui yksi kaveri kohtuullisen ajomatkan päästä ylimäärätaimien haltijaksi. Taimien hintaa kysyessä tuumasi, että eipä ole yhdestäkään taimesta tullut vielä mitään pyydettyä, eikä taida aloittaa nytkään. Niinpä meillä on kasvamassa: 

Aji Fantasy

sekä:

Caramel bhut jolokia

Fidalgo roxa 

Jigsaw (se maailman tulisin, huh)

Grao de Bode

Piquillo pepper

Werner

Näistä osa on pistokkaista istutettuja, joten jää arvoitukseksi kuinka käy. Taimet ovat kuitenkin huippuluokkaa; tanakoita, tummanvihreitä ja tuuheita, olen kyllä tosi kiitollinen näistä, että siis joku oikeasti luopuu tällaisista ilmaiseksi. 

Chilien kasvatus on melko koukuttavaa puuhaa etenkin tulisen ruuan ystävälle. Niitä kun on kaupoissa varsin huono valikoima, mutta kasvattajalle valinnanvaraa taas riittää. Katsokaa nyt vaikka Fataliin huikeaa valikoimaa. Oman kokemuksen mukaan eivät ole ihan helpoimpia kasvatettavia mutta ei nyt mahdottomiakaan. Avoterassilla, siis ilman minkäänlaista kasvihuonetta tai muuta suojaa olemme saaneet ihan kelpo satoja. Minulla on käytössä chileille turvepitoinen multa, mielellään altakasteluruukut, Puutarhan kesä -lannoite ja mullan sekaan laitan lecasoraa sekä vermakuliittia. Vettä ja ravinteita ne kaipaavat paljon. Ostin muutama vuosi sitten ihan tähän tarkoitukseen Orthexin altakasteluruukkuja 1,4 litran säiliöllä, ne täytettynä kestävät hyvin hellekeleilläkin lähes 2 viikkoa. 

Vielä on olohuoneen ikkunalla pienimuotoinen ruuhka, mutta kesällä chilit ovat kokonaan ulkona terassilla.

Jo aiemmin kuvaamani luumupuu on loistossaan, aivan täynnä ihania valkoisia kukkia. 

Myös viinimarjoissa on reilusti kukkia, valkosipulit kasvavat lavassa ja viiniköynnös valmistelee silmujaan. Kevättä jatketaan samalla ja vanhalla, mutta tutulla ja rakkaalla pihalla.

Vielä illat kuitenkin pimenevät. Kynttilät ovat minulla kuuluneet aina lähinnä syksyyn ja talveen, mutta ovathan ne näinkin kauniita.

No huh mitä löytöjä

Viime aikojen kirppistelyt ovat olleet varsin satoisia. Tavaraa on tullut kotiutettua aikamoinen määrä, mikä on tietysti siihen nähden hieman ristiriitaista että talokaupat junnaavat yhä paikallaan... Tämän rivarikämpän kaapit ovat kyllä aika ääriään myöten täydet. Vaan sepä ei hamstraajaa paljoa hidasta.

Ensimmäinen löytö oli ilmainen hankinta fb-kirppikseltä. Tätä tulevaisuuden retroa. Mukana tuli kassillinen kaikenlaista sälää, jota tällä hetkellä jemmaan autossani, ettei kanssa-asuja huomaisi, että meillä on ongelma...

Eilen mökkireissullta palatessa pysähdyimme Hämeenlinnassa Hämeentien kirppiksellä. Se olikin huippu paikka, paljon tavaraa ja hintataso paljon järkevämpi kuin pääkaupunkiseudulla.

Finelin pieni emalikulho, melko elämää nähneessä kunnossa. Hinta 2e.

Vanha dymokirjoitin, 1e. Dymoa on tehnyt jo pitkään mieli, mutta lukeutuu siihen krääsäosastoon jota ei viitsi uutena ostaa.

Ja paras kaikista: Timo Sarpanevan Opa-kahvipannu! Muotoilu miellyttää silmää suuresti, mutta kohtuuhintaista ei ole sattunut silmään. Nyt sattui, kunto täysin käyttökelpoinen ja hintaa 20e. Tämän ihanuuden myötä meidän taloudessa siirryttiin pannukahvin aikakauteen. Ensimmäiset pannukahvit jo keittelin, join ne juhlavasti rillimukista ja ai ai, kyllä maistui.

Viherkasvit ja ruukut ovat tuoteryhmä joita ei paljoa kannata kaupoista ostella. Tällä anopinhampaalla ruukkuineen hinta 1e. Alla vanha Kilta-lautanen, meillä on tällaisia 80-luvulta peräisin olevia perintölautasia, joiden lasitus alkaa valitettavasti olla siinä kunnossa ettei niiltä tee enää mieli syödä. Siirtyvät siis ihailtaviksi kukkien alle.

Tänään sitten vapaapäivän pyöräretki paikalliskirpparille. Ensin vaikutti hukkareissulta mutta sitten alkoi löytyä vaikka mitä. Hamstraamista hieman vaikeutti se että olin tosiaan pyörällä liikenteessä ja ostokset piti saada mahtumaan selkäreppuun. Tiukkaa teki.

Helena Tynellin Riihimäelle suunnittelema Pala-maljakko, hinta 5e. En ollut kyllä uskoa silmiäni hintalapun nähdessäni, maljakko on erinomaisessa kunnossa ja ihanan värinen. En ole tämän Riihimäen värilasin ylin ystävä noin yleisesti, mutta tämä on kyllä kaunis.

Decembren peltipurkki 3e.

Iittalan Ote-lasit, vanhaa mallia 5e/kpl. Meillä on näitä ennestään ihan arkikäytössä ja näitä aika harvoin tulee missään vastaan. Ote-sarjahan on edelleen tuotannossa mutta tämä kyseinen lasimalli ei.

Arabian Liekki-kasari (Ulla Procopé) 4e!!!!! Mikähän hinnoittelukeiju siellä oli oikein käynyt, tämäkin aivan käytettävässä kunnossa. Tällaisessa äiti valmisti ruskean kastikkeen kun olin pieni. Ehkä Liekin kunniaksi meikäläinenkin kunnostautuu kastikeasioissa. Ostin jokin aika sitten Torista Arabian Kokki-padan (yhdessä toisen uunivuuan kanssa hinta 30e) koska arvelin ettei Liekkejä enää löydy. Tämän kaverina oli muitakin Liekki-sarjan astioita mutta tyydyin nyt tähän söpöön pieneen kasariin.

Ja vielä; Arabian kukkaruukku (Richard Lindh). Arabian ruukut ovat niin ihania, mutta harvoin tarjolla. Tällä oli hintaa vähän reippanlaisesti 12e, mutta eihän tätä voinut hyllyynkään jättää kun tällaisen kerran menee löytämään. Kasvi tähän täytyisi vielä bongailla, tällä hetkellä ei ole yhtään ruukkua kaipaavaa kotona.

Aarteet! Taustalla vielä 2e hintainen Selänne-leffa, on jäänyt näkemättä ja tuli edullisemmaksi ostaa kuin vuokrata. Tämä lähtee katsomisen jälkeen kiertoon. 

Täytyyköhän kahden superpäivän jälkeen pitää pieni tauko? Tosin haluaisin löytää Riihimäen Lumihiutale- sekä Grapponia -juomalaseja ja niitähän tässä nyt ei ole vielä yhtäkään, joten ehkä etsintäreissuja täytyy vielä jatkaa.

Minulle tässä design-kamassakin on tärkeää käytännöllisyys, en ihan lämpene pelkille koriste-esineille vaan mielelläni otan tavarat käyttöön. Ja hyvinhän nämä näyttäisi meille sopivan. 

Tervetuloa kevät!

Sain syntymäpäivälahjaksi aivan ihanan yllätyksen; mökkiviikonlopun Pirkanmaalla Längelmäveden rannalla, kaukana korvessa vailla sähköä ja vettä rakkaimpien seurassa.

Maisemat oli ihan kerrassaan upeat ja mökki todella toimiva ja tunnelmallinen. Vielä viikolla tuli puheeksi, että Tampereen seutukin voisi olla kiinnostava paikka asua, enkä yhtään arvannut että siellä viettäisin tulevan viikonlopun. 

Perjantaina ensimmäinen etappi oli Havin tehtaanmyymälä  Riihimäessä, missä on ollut pitkään aikomus käydä. Täältä valittiin viikonlopulle kynttilät (itsehän en vielä kyllä tiennyt mihin olemme matkalla), ja vähän niitä tuli hamstrattua ylimääräisiäkin. Oli muuten edullista ja hyvä valikoima, ehdottomasti uusi käynti on suunnitelmissa syksyllä.

Kynttiläsaalis ja photobomber :D. Myös servettivarastot täytetty muutamaksi vuodeksi.

Perille päästyämme ihmettelimme hetken hiljaisuutta, sitä ettei naapureita tosiaan ole missään ja miten kaunis luonto mökkiä ympäröi järvimaisemasta puhumattakaan. Saunottiin, syötiin ja pelattiin. Rauhoituttiin ja nautittiin. Illalla iso parvi joutsenia laskeutui järvelle. 

Lauantai valkeni pilvisenä ja tuulisena.  Meillä on perinteenä valmistaa synttärisankarille toivomusten mukainen kakku (toivoa saa lähinnä makea/suolainen -vaihtoehdoista). Toiveeni oli jälleen suolainen kakku joten aamiaiseksi nautittiin herran valmistamaa ihanaa poro-piparjuuri-omena -voileipäkakkua. 

Kakkuaamiaisen jälkeen kävimme läheisellä laavulla, mutta makkarat jäivät paistamatta kun tuuli puhalsi niin että järvi oli vaahtopäillä. Laavulla kuitenkin istuskeltiin hetki ja ihmeteltiin keväistä heräävää luontoa.

Illalla saunottiin taas pitkään (mökkisaunassa 2 tuntia tuntuu olevan minimiaika, tällä reissulla taisi molempina iltoina vierähtää kolme...), edellisen illan tapaan myös pulahdimme viileään toukokuiseen järviveteen. 

Saunan jälkeen valmistimme illallisen grillikodassa; karitsan grillikiekkoja ja kasviksia sekä juustoja.

Loppuilta sitten tunnelmoitiin, pelattiin ja nautittiin rauhasta. 

Uutena pelinä Salaisuuksien saari. Ihana peltilaatikko ja hyvä peli! Virkistävää, että peliä pelataan yhdessä eikä toisia vastaan. 

Yöksi köllähdettiin parvelle. Ja mies oli pakannut tietämättään

mukaan lempparilakanat. Maija Louekarin Siirtolapuutarha on tällä hetkellä ihan suosikkikankaani.

Ja sitten vielä synttärilahja. Rillimuki! Aikamoisen vaivan oli herra nähnyt tätä hankkiessaan. Uskaltaisikohan sen kuitenkin ottaa käyttöön? Mitä jos rillit irtoaa astianpesukoneessa?

Tänään ajelimme kotiin (kirppiksen kautta, tästä lisää...) ja lähtiessä, sen lisäksi että paukautimme uuden automme päin puuta, näimme liikuttavan pienen hirven vasan emoineen. Vasa oli aivan mökiltä lähtevän tien varressa, yritti kyllä kovasti karkuun mutta hontelot takajalat eivät aivan vielä kantaneet. Kuvia emme viitsineet jäädä ottamaan, kun jo autolla ohi ajelu selvästi pientä hirviperhettä hermostutti.

 Huikea viikonloppu, josta nautti koko perhe. Mieli on levännyt ja kiitollinen.