Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on yksi rakkaimpia kirkkopyhiäni. On tärkeää muistaa niitä pois lähteneitä rakkaita, ja kaunista miten perinteet elävät ja hautausmaat täyttyvät ihmisistä ja kynttilöistä.

Jotenkin liikuttavaa oli myös uuden ja vanhaan perinteen kohtaaminen; hautausmaalla vilistävät halloween-asuiset lapset.

Erityisesti tänään muistan rakasta mummuani sekä kahta tuttavaani jotka ovat lähteneet tällä viikolla.

kuva: Kirkko Suomessa

Talviunilla

Hauskimpia ruokakauppareissuja ovat sellaiset, joilla tarttuu mukaan jotain aivan kummallisia heräteostoksia. Välillä ruokakauppiaat ovat vallan kekseliäitä laittaessaan esille kaikenlaista kaunista tavaraa sun muuta kukkaa ja astiaa. Kerran aiemminkin on käynyt näin, tuli aivan se dementia-fiilis.

No tällä kertaa paikkana oli paikallinen S-market ja ostoslistan ulkopuolelta koriin hyppäsi Muumit talviunilla -muki, calluna, erika sekä Pätkis-jäätelö. 

Kuten olen useasti todennut en ole muumimukien keräilijä, mutta niitä on meille muutamia siunaantunut ja silloin tällöin ostan yhden mikäli tykkään ulkonäöstä. Meiltä löytyy ihana rillimuki, ja sen lisäksi ehkä 4-5kpl hienoimpia yksilöitä. Nyt talviunimukia ostaessani tajusin, että Muumitalo-mukia ei ole eli sen on täytynyt jäädä palotaloon :/. Siitä pidin kovasti eli uusi menee jossain vaiheessa hankintaan kunhan sattuu kohdalle.

Nyt oli siis kauppias laittanut tarjoukseen Talviuni-mukin, joka on talven 2015 sesonkimuki. Iittalan sivuilta lainattuna kuvitus pohjautuu Taikatalvi-kirjaan vuodelta 1957, jossa Muumipeikko herää kesken talviunien ja tutustuu ensimmäisenä muumina talveen. Olen itse kovasti vuodenaika-ihminen, aiemmin kerroinkin miten Muumin peiton alta pilkistävät korvat minua puhuttelivat, lisäksi odotan innolla jospa tästä talvesta tulisi sellainen ihana, luminen liukumäki- ja hiihtotalvi.

On jotenkin tosi hauskaa suuresta muumimukien valikoimasta valita juuri ne mistä itse eniten tykkää. Muumimukit (no okei, sitä rillimukia lukuunottamatta) ovat meillä ihan arkikäytössä kahvimukeina. Saman mallin mukeista meillä on myös perusvärisiä valkoisia ja harmaita teema-mukeja, sekä muutama Heljä Liukko-Sundströmin muki. Nyt kun näitä ajattelen niin muutama niistäkin jäi kyllä palotaloon. Pikkuhiljaa näitä jääneitä tavaroita tulee mieleen, varmasti vielä pitkään.

Viisas S-kauppias oli laittanut esille myöskin loppusyksyn kasvit, eli callunat ja erika-kellokanervat. Meinasin ensin toista sisälle mutta luin netistä ettei se ole viisasta ja löysin sisälle jotain sopivampaa, joten molemmat saivat jäädä ulkoilemaan kauniiseen rauta-astiaan. 

Ovat kyllä niin kauniita että useasti päivässä niitä jään ihastelemaan. Meillä on iso terassi jossa on paljon ihania lyhtyjä, kynttilälyhtyjen lisäksi myös öljylamppuja. 

Hyvän vapaa-aamun ainekset

Lokakuinen vapaa sunnuntai. Nukutaan pitkään, mutta onneksi kelloja on siirretty ja saamme aamuun yhden tunnin lisää.

Hyvää musiikkia kuten Astor Piazzollaa tai Juha Vainiota. Vuokrakämpässämme on aivan todella hyvät kaiuttimet, mikä on tuonut paljon lisää iloa musiikin kuunteluun. 

Kuppi tai kaksi hyvää teetä uudesta muumimukista; PG tipsiä hunajalla. Mukissa muumi on talviunilla niin että peiton alta pilkistää vain muumin korvat. Sopii tunnelmaan.

Kynttilöitä palamaan. Kynttilät hitaissa aamuissa on yksi parhaita juttuja syksyssä ja talvessa. Marraskuunkaktus virittelee kukintaansa. Erikoinen vastarannan kiiski.

Rauhallista aamiaisen laittoa; paistettuja munia ja smoothieen puolukkaa, mustikkaa, tyrniä ja pinaattia. Nautiskellaan smoothieta viinilasista.

Ikkunoista näkyy harmaa syksy. Lehdet on pudonneet ja luonto on riisuutunut odottamaan talvea. Jotenkin tykkään tästä loppusyksystä kun kaikkialla on odotusta. Vähän samantapaista kuin keväällä mutta hitaampaa, synkempää, harmaampaa. Kauniin harmaata.

Ruokailuhuoneen monet kasvot

Tähän vuokrataloomme on tehty 90-luvulla laajennus, ja sen yhteydessä vanha sisäänkäynti ja kuisti on muutettu ruokailuhuoneeksi. Ruokailuhuoneeseen vie aulasta pari rappusta ja kuten vanhojen talojen kuistit, se on ihanan valoisa kun ikkunoita on kolmeen suuntaan. 

Ruokailutila on kalustettu yksinkertaisesti isolla ruokapöydällä ja nurkassa säilytystilana toimivalla vanhalla komuutilla, ja yksi seinä on täynnä kaappitilaa. 

Olen äidilleni vuosia kertonut etten ole "pöytäliinaihminen", mutta yllättäen kun asuttaa tällaista taloa pöytäliinat näyttävätkin tilassa kauniilta. Niillä saa myös kivasti vaihdeltua huoneen ilmettä.

Kesällä käytössä oli valkoinen pöytäliina. Kuvista voi myös hauskasti seurata anopinhampaan kasvua, huonekasvit tuntuvat viihtyvän tuossa valoisassa ja viileässä tilassa loistavasti, kuten ne kyllä viihtyvän koko talossa.

Nurkkaan sijoitettu komuutti toimii kynttilöiden varastoinnissa.

Kesällä sitten käytiin äidin pöytäliinavarastoja läpi, ja sain lainaan ihanan Marimekon pöytäliinan:

Tila tekee oikeutta monenlaisille esineille kuten kynttilänjaloille.

Ulko-ovesta katsottuna oikealle jää kaappien väliin hauska "erkkeri", alun pitäen siinä oli patja ja se onkin ollut koirien ja lapsivieraiden suuressa suosiossa. Tupaantuliaisissa tilaa käytettiin astiasäilytykseen. Mies kaivoi kaapista liinan saatesanoilla "löysin tuolta kaapista sopivan, se näyttää ihan Marimekolta vaikkei se sitä varmaan ole". No olihan se, olin melkein unohtanut että tällainen tuli kesällä hankittua. Tarkoitin sen valkoisen pöytäliinan kanssa ruokapöytään mutta toimii se kyllä tuossakin.

Ja tässä vielä sisäänkäynti ruokailutilaan ulkoapäin. Tätä ovea emme käytä kulkemiseen juurikaan.

Syksyn taittajaiset

Keskellä pimeintä syksyä päätimme järjestää tuparit täällä vuokraluukussamme. Meillähän on tilaa aivan valtavasti, ja monet kauempaa tulevat ystävät tulivat ihan yökylään. Niinpä meillä oli illalla tupaantuliaiset ja sen perään pyjamabileet. Kolmevitoset täällä juhlivat aamuyöhön saakka ja kyllä oli mukavaa! Tällaista sitä syksyn keskelle juuri tarvitsee.

Tarjoiluihin haimme näitä herkkumakujamme eli kauden makuja ja lähiruokaa. Luomupossua tilattiin Raakatorista ja siiat paikallisesta kalakaupasta ja savustettiin itse sähkösavustimessa. Sienet tietty itse poimittuja, suppikset ihan tästä "meidän" tontin vierestä. 

Meillä ei ole kauheasti kokemusta juhlien järjestämisestä, ja jännittikin kovasti miten ruuat riittävät kaikille vieraille. No hyvin riitti ja hyvin tuntui maistuvan tällainen kausisapuska.

Tuparilahjojakin saatiin, eikä voi ystäviämme mielikuvituksen puutteesta moittia.

Sammutusvälineet tulivatkin tarpeeseen, vaahtosammutinta on nimittäin jo tässä talossa kertaalleen tarvittu kun takka ei lähtenytkään vetämään ihan toivotulla tavalla... Mutta se on sitten toinen tarina se. 

Tällä sitä taas jaksaa jatkaa pitkää pimeää syksyä! Totta puhuen syysaamut ovat kyllä olleet nyt niin kauniita, aurinkoisen kirpeitä ettei tässä syksyssä mitään valittamista ole. Pimeyttä vastaan käyn kynttilöin ja päivisin nautitaan kauniista syksyisestä luonnosta. Ja kun vielä lisää pimenee voikin kääntää katseet ja odotukset kohti joulua ja sen jälkeen kevättä.

 Eilen piipahdettiin Ikeassa hakemassa hieman paksumpi peitto, enkä tunnu nykyään sieltä pääsevän ulos ilman huonekasveja. Nyt mukaan lähti reunustraakkipuu (hintaa huimat 1,49e) ja sille tämä "blogiruukku".

Papparuokaa

Juttuhan alkoi siitä, kun miehen lähtiessä työmatkalle hain paketin possun kastikelihaa, paistoin ja söin sellaisenaan suolan ja pippurin kera. Herkkua. Herkkua, jota näkyy ruokakaupassa minun ostoskorini lisäksi vanhempien mieshenkilöiden koreissa. Käsitteeksi muodostui papparuoka, eli ruokalajit joita vanhat miehet (ja minä) syövät. Suolaisia, rasvaisia, mutta myös edullisia, kotimaisia ja hyviä! Possu on jäänyt vähemmälle mutta muita papparuokia menee edelleen.

Tässä pari suosikkiani:

Silakkapihvit. Silakka on syksyllä parhammillaan, vaikkakin herkullista koko vuoden. Välillä silakkaa on ollut heikosti saatavilla korkeiden myrkkypitoisuuksien vuoksi, Itämeri-parkamme kun on varsin huonossa jamassa. Kalan syömättä jättäminen on kuitenkin jopa suurempi terveysriski kuin sen syöminen (lähde).

Silakka on muuten kalaksi mainion hintaista, nämä fileet ostin hintaan 8,90e/kg. Verratkaapa vaikka siian tai kuhan hintaan.

Silakkapihveihin ideoin täytteen ihan itse. Ranskankermaa, piparjuurta raastettuna, sitruunaa, tilliä. Oli muuten hyvää, seuraksi perunamuusia tillillä ryyditettynä. 

Seuraava papparuokasuosikki: kaalit. Syksy on kaalien luvattua aikaa. Kukkaro ja kroppa kiittää ja kaaliruuat ovat niin hyviä!

Ruusukaaleja ostin eka kerran vain ulkonäön takia, mikään noin söpö ei voi maistua pahalle! Ja yllätyin, ruusukaali on tosi aromikas ja voimakas kaali. Ajatelkaapa että Suomessa käytetään n. yksi ruusukaali henkeä kohti vuodessa. Olen jo tänä syksynä ahminut monen suomalaisen annoksen.

Ruusukaalini nautin useimmiten Hellapoliisin ohjeella (ilman mitään broilereita). Toki myös ihan keitettynä suolan (ja voin) kanssa ovat hyvin maistuvia. 

Kaaleihin päästyäni en voi ohittaa kaalikääryleitä. Suosikkiruokani, mutta valitettavasti sen verran työläs että tulee tehtyä lähinnä kerran vuodessa uuden sadon kaalista ja nautittua uuden sadon puolukkasoseen kera. Ai että!

En tiedä äijäilystä mutta tähän vuodenaikaan meillä kuuluu myös sienet. Ja uuden kasvikuivurin myötä myös omenat. 

Papat ne vaan tietää; kotimainen, puhdas ja sesongin mukainen ruoka on sekä terveellistä että edullista. Kyllä kelpaa ottaa töihinkin mukaan itse tehtyä pienen hiilijalanjäljen jättävää ruokaa pakkasesta, verrattuna vaikkapa eineksiin. 

No lapasesta lähti. Vai pitäisikö sanoa sukasta.

Palotalossa mulla oli kaapillinen lankoja, osa vuosia vanhoja ja sellaisia etten tiedä olisiko niistä enää mitään koskaan syntynyt. Olin hieman helpottunutkin päästessäni niistä kertaheitolla eroon ja päätin vakaasti, että jatkossa ostan lankaa vain tarpeeseen ja silloin, kun olen jo päättänyt mitä langasta valmistan. No eihän se sitten mennyt ollenkaan niin.

En ole yhtään päässyt selville mikä langan ostamisessa on niin tavattoman koukuttavaa. Jotenkin sitä näkee silmissään ne kaikki kauniit käsityöt mitä langasta loihtii, ja kerät ovat niin kauniin värisiä ja pehmoisia. Usein päätän vakaasti olla hankkimatta mitään, ja seuraavassa hetkessä sekoan ja tilaan kauheat kasat lankaa.

Lankakaupoissa tulee (onneksi) käytyä aika harvoin, suurimman osan langoista tilaan nettikaupoista.

Laskin että nyt varastossa olevista langoista on tulossa 11 sukkaparia + muutama jämälankapari. Kukahan niitä sukkia edes tarvitsee? Lapasille olisi myös tarvetta joten ehkä muutama kerä menee myös niihin. Neulon muutakin, mutta sukkien kutominen on sitä kaikkein mukavinta hommaa.

Lankojen hamstraamista hullumpaa on kenties vain se, että roudaa lankansa ulos kuvattavaksi...

Kuvausten aikana havaitsin yhden Zauberball-kerän puuttuvan. Sisältä löysin sen Repe-koiran pedistä jossa sen uusi omistaja sitä hellyydellä vaali. Pienet neuvottelut jouduimme käymään jotta sain kerän takaisin muiden joukkoon, mukavan kuolaisena ja karvaisena tietysti.

Tapetit

Olen vähän arastellut tämän vuokrakotimme esittelyä, koska en ole ihan osannut päättää onko sopivaa esitellä "toisten taloa". Meillä on täällä paljon vuokranantajan kalusteita ja muita tavaroita, mikä on ollut mahtavaa ettei kaikkea ole tarvinnut hankkia heti, vaan voimme lykätä hankintoja johonkin pysyvämpään kotiin.

Joitakin juttuja tulen kuitenkin ottamaan talosta esille, ja ensimmäinen on talon upeat tapetit. Talo on 1950-luvun lopulla rakennettu ja 1990-luvulla laajennettu. Kaikki on tehty todella hyvällä maulla ja talon vanhaa henkeä kunnioittaen. 

Master bedroomin tapetti:

Ah miten haastavaa ottaa kuvaa kohdasta jossa on peili. Halusin kuitenkin näyttää kauniin peilin, kellon ja senkin jonka vuoksi joudutte kestämään peilin kautta näkyvät romukasat.

Keittiön tapetti:

Ihanat luksuslakut mies toi työmatkaltaan Köpiksestä.

Ruokailuhuoneen tapetti:

Ruokailuhuoneessa on hieno vanha komuutti. Oikealla näkyvä häälahjaksi saamamme taulu saatiin kuntoon palon jäljiltä, se oli kastunut mutta taululiike avasi, kuivasi ja suoristi taulun ja kehysti sen uudelleen vanhoilla kehyksillä. Se sopii mahtavasti kauniiseen ruokailutilaan.

Suosikkini taitaa olla alakerran vessan tapetti: