maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukuista auringonpaistetta

Tämä talvi on ollut säiden puolesta aivan ihana. Jo syksy oli pitkä, kaunis ja kuiva, ja nyt pakkasten ja lumen tultua on miltei talvikeleissä pysyttykin. Meillä säitä arvioidaan pitkälti tassupyykin määrällä, ja nyt se on ollut kyllä ihan minimissä, ihan muutaman kerran on koirat joutuneet pesulle lenkin jälkeen.

Aurinkoisia talvipäiviä on nyt jo jouluun mennessä ollut useita, ja jotkut niistä vieläpä vapaita niin että auringosta on ehtinyt nauttimaankin.



Täällä peltojen keskellä on tiet olleet koko talven potkukelkkakunnossa, vaan lähes uusi potkukelkka jäi meiltä palotaloon. Uutta katselin niin uutena kuin käytettynä, paljoa näitä ei ole tarjolla vaikka varmasti monen autotallissa käyttämättömänä kelkka nököttääkin.

Lopulta löytyi kuitenkin Torin kautta hyväkuntoinen Esla T6 naapurikunnasta. 


Kelkalla on kyllä hauska potkutella koirienkin kanssa, etenkin kun tässä omalla tiellä koirat ovat usein vapaana. 



Pikkulintujen talviruokintaa olemme harrastaneet ahkerasti. Siemeniä on tarjolla kahdessa paikassa ja lisäksi talipalloja, sekä nyt jouluksi ostamani perinteinen kauralyhde. 
Laudoilla vierailee paljon talitinttejä ja punatulkkuja sekä useampi orava.

Haaveenani olisi hankkia meille hiirikissa, ja tämä talviruokinta kyllä hieman mietityttää sitten kissan kanssa, onko se vähän moraalitonta tarjoilla kissalle apajat suoraan pihamaalle...? Toisaalta naapurin kissa kyllä kulkee meidänkin pihalla, että liekö sillä sitten eroa kenen kissa niitä lintuja vaanii. Minkälaisia kokemuksia teillä on vapaasti ulkoilevasta kissasta ja lintulaudoista? Miten yhdistelmän saisi toimimaan niin että kaikki saisivat elää rauhassa?


Muutama kuva eksyi mukaan myös kuistilta. Viileälle kuistille hankimme pienen öljypatterin ettei se mene liian kylmäksi siellä talvehtiville pelakuille. 
Sisustus kuistilla on vielä hieman vaiheessa mutta toisaalta kyllä tykkään siitä näin, ettei siellä juurikaan ole tavaraa.


Kuistilta on löytänyt paikkansa myös jo rivariin ostamani peuran pää. Tämä valurautainen esine oli jotenkin niin absurdi ja hauska, että tilasin sen jostain sisustuskaupasta ja se on ollut paraatipaikalla siitä lähtien. Pelastettu myös palaneesta talosta. Ajoittain joku erehtyy käyttämään sitä naulakkona, mutta mielestäni se on kyllä kauneimmillaan ihan näin paljain sarvin. 

Peuran edessä roikkuvan lyhdyn ostin taannoin Indiskasta.


Kuistin valaistuksena on valosarja ja kaksi led-kynttilää, kaikki ajastuksilla. Niin kamalia kuin nämä led-kapistukset ovatkin, on kyllä myönnettävä niiden käytännöllisyys tiloissa missä ei uskalla oikeita kynttilöitä polttaa. Lisäksi nuo ajastukset ovat ihania, kun illalla pimeällä kotiin tullessa kuistilla on kutsuvan kaunis valaistus.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Työhuoneen sisustusta

Kodin säilytysratkaisut liikahtivat ison pykälän eteenpäin kun työhuoneeseen löytyi vihdoin vaatekaappi. Kärsivällisyys oli hieman koetuksella kaappia etsiessä ja kaikkialla lainehtivia vaatekasoja katsoessa, mutta täytyy sanoa että odotus kannatti, lopulta torista löytyi juuri oikean kokoinen kaappi johon mahtuu loistavasti kaikki arkivaatteet. Kellarissa ja vintillä meillä on lisää säilytystilaa mm. ulko- ja juhlavaatteille.



Kaapin alkuperästä ei ole tietoa. Sen ovessa oli valtava peili, jonka poistimme, sillä se tuntui ihan liian painavalta ja epäilytti kestääkö ovi sen painoa pitkään. Alunperin peili tuskin on kaapissa ollut.
Kaapin purkaminen, siirtäminen ja uudelleen kokoaminen oli sellainen projekti että siihen tuskin enää lähdemme, kaappi saa aikanaan mennä talon mukana.



Kaapin myötä koko huone järjestyi. Hankimme vieraspediksi Ikeasta Fyresdal-sohvasängyn. Billnäsin työpöytä hankittiin jo aiemmin, sekin Torin kautta.


Työpöytänurkkauksesta ei juuri kuvia blogissa nähdä, koko pöytää harvoin edes näkyy tavaramäärän alta eikä nuo koneet ja piuhat ja jatkuvasti valmiustilassa oleva imurikaan ole järin kuvauksellisia.
Itse pöytä on kyllä kaunis. Sen hakeminen oli hauska reissu, kun pöytä ei kestänytkään kokonaisena nostamista vaan levisi osiin noutopaikassa. Mies sitten joutui huonekaluentisöijäksi (joka häneltä alkaa sujua varsin lupaavasti) ja pöydästä tuli entistä ehompi. Pöytä on peräisin Hämeen sähköstä, jossa se on ollut myyjän isällä työpöytänä.


Juuri kun työhuone alkoi näyttää kivalta ja olin varsin tyytyväinen, että oltiin tällainenkin ponnistus saatu aikaan, otti miehen täti yhteyttä ja kertoi että hänellä olisi nurkissaan vanha harmooni, josta haluaisi eroon. 
No sellaisestahan emme voineet kieltäytyä joten kävimme hakemassa tällaisen kaunottaren kotiin. Nummelan harmoonitehtaan valmistama soitin on jostain vuosisadan alusta, ehkä 1920-luvulta. 

Meillä on molemmilla soittotaustaa, ja tämä on kyllä varsin hauska kapistus. Hieman vaatisi huoltoa eikä jakkaraakaan ole, mutta väliäkös sillä. 





tiistai 22. marraskuuta 2016

Marraskuisia hetkiä

Marraskuinen talvi tuli ja meni ja nyt on pimeää. Täällä maalla on aivan mahdottoman pimeää.

Muistan hyvin hetken, jolloin aloin haaveilla maalle muutosta. Olin silloisen poikaystävän kotiseuduilla maalla. Oli pussipimeää ja ajelimme siellä pimeässä autolla, ja talot joita ohitimme näyttivät niin kodikkailta valoineen. Kun sieltä pimeän taipaleen päästä tuli talon valot näkyviin ja talossa ihmisiä, jonkun koti. Muistan kun mietin miten ihanaa olisi tulla pimeyden halki omaan kotiin. Ja juuri niin ihanaa se on kyllä ollut. 

Marraskuussa parasta on antautua pimeälle ja loskalle. Hankkia paljon kynttilöitä ja pehmeitä valoja, vilttejä ja takkatulta. Tehdä asioita joista tulee hyvälle mielelle, syödä hyvää ruokaa ja vain nautiskella. Ehtiihän sitä stressata ja juosta taas valoisammalla.

Tänään teimme (viimeinkin, voisi joku sanoa) suursiivouksen ja on ihanaa vaan oleskella ja katsella ympärilleen, kun joka paikka ei lainehdi koirankarvoja ja epämääräistä romua. Huomennahan tilanne on todennäköisesti jo ennallaan.

Tässä kuvina sekalaisia sattumia marraskuulta. 


Amarylliksen sipuli pääsi multaan ja lähti heti samantien hurjaan kasvuun. Päivässä tuli lehtien kärjet näkyviin ja nyt tilanne on jo tämän näköinen:


Ikkunoista avautuu harmaa marraskuinen maisema. Päivällä on harmaata, aamulla, illalla ja yöllä pimeää kuin pussissa.

Puttipaja on tuonut myyntiin Festivo-kynttilänjalkoihin sopivat pallokynttilät. Valitettavasti ensikokemus kynttilöistä ei ollut paras mahdollinen kun näistä toinen katkesi jo ennen kuin oli ehditty sytyttääkään.


Halot ovat tulleet osaksi sisustusta, ja niitä on myös pilkottu ahkerasti. Puilla lämmittäminen on kyllä ilo.


Miehen perintokiikkustuoli sai päälleen talven kunniaksi lampaantaljan, jonka ostin läheiseltä lammastilalta lankojen ja karitsanlihan mukana.


Muutama kirppiskeikka on tullut tehtyä, vailla sen suurempia hullaantumisia mutta tummansiniset Arabian kynttilänjalat saivat seurakseen pirteän punaisen.


Siivouspäivän päätteeksi saimme nakuteltua muutamat taulut ja mummun tekemän ryijyn seinään. Se pääseekin oikeuksiinsa hirsiä vasten, ihan kuin se olisi tuohon tehty.


Koirat ovat ottaneet tavakseen tähystellä pihalle sohvan divaani-osalta, joka sai nyt peitteen päälleen. Ainakin yhdellä koiralla on massiivinen karvanlähtö ja karvaa oli sohvassa niin että pölinä kävi. Koirien kynnet myös kuluttavat sohvan pintaa, ja vaikka tämä sohva nyt tällainen edullinen Tori-hankinta onkin, niin ehkä suojaaminen tuo sille vähän lisää elinikää.
Selkänojalla on eilen Pentikiltä ostamani villainen torkkupeitto. Sain kiitokseksi eräässä yhdistyksessä toimimisesta lahjakortin Pentikille, vuoden säästelin sitä ja pohdin mihin sen käyttäisin ja tähän päädyin. Rakastan päiväunia sohvalla joten torkkupeitolle on käyttöä.

Tuvassa tunnelma on ihan kodikas, vaikka kaikenlaista remppasuunnitelmaa on taas tullut hahmoteltua. Onneksi emme ole kovin nopeasti toimeen tarttuvia kumpikaan, niin suunnittelutyölle on vielä hyvin aikaa.


Seuraamassani "Materian taju" -blogissa on postaussarja nimeltään "Hetkiä kotona", ja olen melkein kateellinen etten ole itse keksinyt sitä.
Näissä hetkissä on vaan jotain niin suurta. Kalsea harmaus ikkunan takana, mutta sisällä lämpöä, valoa, rakkautta ja maailman parasta seuraa <3


torstai 17. marraskuuta 2016

Metsässä ihminen on onnellinen

Niin kaunista, hiljaista ja rauhoittavaa. Alkutalven värit ovat niin kauniita. Seura on kohdallaan ja ajatus lentää. Tämän parempaa ei vaan ole.










keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Makuuhuoneessa


Toisin kun otsikosta voisi päätellä luvassa ei ole mitään sopimatonta tekstiä...

Pönttöuuni makuuhuoneessa on yksi unelmieni täyttymys.
Pönttöuuni ja hirsiseinät, paljon muuta ei makuuhuoneeseen taideta tarvita.



Uskaltauduin hankkimaan uuden lasipullon hajonneen tilalle. Tämä on pikkuisen tukevampaa lasia ja vähän pienempi. Pestä en kyllä uskalla...




No okei, tämä on vähän "last season" mutta muodikkuus nyt ei ole ennenkään meillä ollut kovin painava kriteeri.


Meillä on Sotkasta hankittu kotimainen älyvaahtosänky, joka on yksi parhaita huonekaluostoksiamme. Valitsimme patjoiksi kovimmat mahdolliset, ja tässä sängyssä kyllä nukutaan ihan mahdottoman hyvin.
Käytämme tuplaleveää peittoa, kesäisin Porin villa ja peite ohutta villatäytteistä ja talvisin Ikean paksua untuvapeittoa. Porin villa ja peitteeltä tilasimme myös tyynyn, ikäväkseni täytyy olla niin monen muun bloggaajan kanssa hieman eri mieltä, sillä meillä ei näistä tuotteista ole kauheasti pidetty. Untuva on epäeettinen valinta monellakin tapaa, mutta ei ainakaan tällä kokemuksella villastakaan sille kilpailijaksi ole.


Pönttöuunissa on symppis karhuluukku. Lisäksi on erillinen ritilä niitä hetkiä varten, kun haluaa tuijotella tulta sängystä. Pönttiksessä on nyt pakkasten tultua ollut joka päivä tulet iltapäivästä,  jolloin pellin saa sopivasti kiinni ennen nukkumaanmenoa. Siinä se suloisesti meidän uniamme lämmittää.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivänä

Tänä vuonna pyhäinpäivänä nautittiin talvisäästä.

Välillä sateli lunta, välillä aurinko paistoi. Ja lunta ja pakkasta marraskuussa, melkoista luksusta.


Ollaan nautiskeltu kotona olosta, kävelty auringonpaisteessa. Kävin kummitytön syntymäpäivillä ja sen jälkeen hautausmaalla.



Marimekon ystävämyynnistä tuli tilattua muutama tyynynpäällinen sohvatyynyille.


Kuistilla painui lämpötila pakkaselle joten oli pelastettava pelakuut sisälle.




Ilta pimeni kauniisti, haudoilla oli paljon kynttilöitä ja ihana pyhäinpäivän harras ja haikea tunnelma. Sytytin kynttilän muualle haudattujen rakkaiden muistopaikalle ja hiljennyin itsekin. 

Nyt kotona soi radiossa hengellisen musiikin Sävel on vapaa, kynttilät palavat ja takassa on tulet.