Diy amppelit ja muuta viherkasviasiaa

Viherkasviamppelit ovat näyttäviä, mutta väliaikaisten asuntojen ikkunoille en ole niitä saanut aikaiseksi laittaa. Nyt vanhojen, venytettyjen ikkunoiden eteen niitä suorastaan kaivattiin joten tuumasta toimeen.

Yllä valmis amppeli ilman asukkaita.

Taimet ostin torista, kuningaskissusta ja posliinikukkaa. Tulivat nätisti ja nopeasti postissa. Netistä vähän katselin sopivia amppeleita, mutta ei jotenkin huvittanut tilata postitse niin painavaa tavaraa ja kalliitakin olivat. Yhtä toista projektia varten tuli hankittua juuttinarua, joten päätinkin sitten kokeilla amppelin solmimista itse. Netissä on näihin paljon ohjeita, mutta päädyin lopulta mahdollisimman yksinkertaiseen ja simppeliin malliin, ohje on TÄÄLLÄ. Ohje ei ole kovin havainnollinen, ja piti vähän itsekin pähkäillä miten tuo aloitus on tarkoitettu, muutama lisäkuva ei olisi ollut pahitteeksi. Mutta ratkesi tämä pulma, ja mieskin innostui lopulta solmimaan. Tosin hieman tasaisempaa jälkeä tuli, kun vain yksi ihminen solmi, kahdestaan varmasti solmujen kireyksiin jää vähän eroja.

Sopivat ruukut löysin Prismasta punaisen lapun kera, hintaa jäi pari euroa kappaleelta. Tämä on muuten hyvä vuodenaika ostaa puutarhakamppeita, ovat monessa paikassa hyvissä tarjouksissa.

En halunnut ruukun alle tupsua, siksikin tästä mallista tykkäsin. Homma lähtee käyntiin leikkaamalla 4 pätkää narua (omat olivat n. 3,5-metrisiä) ja yhdistämällä ne josefiinansolmulla pareittain niin, että valmiista solmusta lähtee yhteensä 8 narua. Tämän jälkeen verkkoa solmitaan niin että otetaan aina kaksi vierekkäistä narua solmintaan.

Hommaa helpotti huomattavasti amppelin asettaminen isolle pöytäpinnalle ja alkusolmun teippaaminen kiinni pöytään.

Josefiinansolmun jälkeen tehtiin merimiessolmut, jotka on tarkoitus saada n. ruukun puoliväliin. Ruukkua kannattaa sovitella amppeliin solminnan aikana.

Merimiessolmujen jälkeen tehtiin ruukun yläreunan kohdille hevosenhäntäsolmut. Sitten vielä pari solmua haluttuihin kohtiin koko narunipulla ja volaa, valmista tuli.

Kuningaskissus pääsi keittiön pohjoisikkunalle. Koukku on hieman hankalassa paikassa jonka vuoksi amppeli piti jättää melko korkealle, toivotaan että se kuitenkin tarvittavan valon onnistuu onkimaan.

Tuvan länsi-ikkunalle laitettu posliinikukka on melko heiveröinen eikä siinä ole vielä montaakaan lehteä. Hieman epäilyttää noinkohan se tuosta lähtee. Tämänkin paikkaa pitää vielä hieman säätää kun saamme verhot asennettua paikoilleen.

Terassilla oli entisen asukkaan jäljiltä muutama pelargoni, jotka myös pääsivät ruukkuihin. Ne jätin kuitenkin vielä ulos kun yöt ovat edelleen lämpimiä. Terassilta valmiiksi ruukutettuina ne on helppo sitten hallaöiden koittaessa nostaa kuistille talvehtimaan.

Niitä ja näitä, kun on vähän vaikea kirjoittaa

On jotenkin niin paljon kaikkea, että on vaikeaa saada kokonaista blogitekstiä aikaiseksi. Omenoita, pihahommia, sisustusta, uusia juttuja, tunnelmointia, maisemia, onnea. Ja jotenkin niin isoja juttuja itselle, ettei niitä oikein saa sanoiksi. Koti, oma koti. Niinpä taas tarjolla vain pikku palasia.

Kuvat on edelleen puhelimesta, ja laatu alkaa olla kyllä aika kauheaa. Sisällä on niin hämärää iltaisin ettei täällä varmaan saisi kamerallakaan paljon parempaa aikaan. Pimeyteen on onneksi valoa luvassa, kun pari valaisinta on jo matkalla meille. Muuten sama hujanhajan-linja jatkuu, kaikki on iloisesti levällään.

"Uusi" senkki vihdoin muutamassa kuvassa. Yksinkertainen koivupuinen kaluste, joka säilöö sisäänsä mahtavan määrän tavaraa. Torista satasella. Tori on kyllä aivan mahtava juttu, siellä on kaikkea! 

Alkuperäinen ajatus oli lyhentää vähän senkin jalkoja, jotta se jäisi ikkunan alareunan tasalle. Nyt se on n. 3cm liian korkea. Mutta veikkaanpa että ajatukseksi jää, ei se kauheasti silmää häiritse ja jotenkin sääli lähteä vanhaa kalustetta pätkimään. Meinasin ihan alkuun myös maalata sen mutta se vasta sääli olisikin... joten ehkä vetimet vaihtuvat jossain vaiheessa, ehkä ei. 

Ihanaa yksinkertaista muotoilua ja sopii tähän taloon kuin herne nenään.

Iltapäivisin aurinko porottaa kahdesta ikkunasta sisään. Lämmittää ei ole vielä tarvinnut yhtään ja edelleen aurinkoisten päivien iltapäivinä laitamme ilmalämpöpumpusta viilennystä päälle.

Muita uusia hankintoja:

Kaj Franckin uustuotannossa olevat Scandia-aterimet.

Aterimista olisi voinut kirjoittaa kokonaisen tekstin, mutta lyhyesti vaiherikkaasta aterinhankinnastamme: Rivarissa meillä oli setti Iittalan Piano-aterimia, jotka olivat nimeään myöten suosikkejani. Ihanan jykeviä, tyylikkäitä, jopa vähän ylellisiä. Tulipalon jälkeen asunnossamme kävi varkaita (kuten kuulemma aina palopaikoilla käy) ja Piano-aterimet kelpasivat. Siis varas, joka vie haarukoita, aikamoista.

Vuokratalossa meillä oli Savonia-aterimia ja olemmekin käyneet monen monta keskustelua, mitä sarjaa sitten uuteen kotiin hankitaan. Olimme jo päätyneet Iittalan Artikiin, siksi että meillä on jo ko. sarjan salaattiottimet ja se on aika hyvä kompromissi (myös hinnaltaan) Pianon (josta mies + suurin osa ihmisistä ei tykkää koska se on raskas ja painava, häh?!) ja Savonian (suomalaisten suosikki ilmeisesti, oikeasti 100% haastatelluista äänesti sitä koska se on vaan niin perus) välillä. 

Kun ostopäätöksen aika koitti, huomasin että Scandia olikin tullut uustuotantoon. Wau! Meillä oli tätä kotikotona, ja muistan miten en tykännyt lusikoista koska ne olivat niin pyöreitä ja kuppimaisia. Suosin ennemmin Savoniaa, hehheh. 

No tästä muodosta nyt 2010-luvulla tykkäsinkin ja niin tykkäsi myös puoliso ja näitä meille nyt sitten tuli. 

Tässä välissä käytimme pelkästään Sorsakosken vanhoja haarukoita ja veitsiä ja täytyy sanoa, että niissä muotoilu kolahtaa mutta käytettävyys on kyllä nykyihmiselle hieman heikko. Scandiaa on muuten nyt hieman muotoiltu "nykyihmiselle sopivaksi", eli ilmeisesti myös aterinten koko on kasvanut, kuten myös lautasten ja lasien.

Aterinten mukana otin muutaman Sarjaton-mukin, ihan vaan koska halusin. 

Teehetket vanhassa talossa odottavat <3

Tykkään jotenkin todella paljon näiden Sarjaton-mukien koosta ja muotoilusta. Meillä kaikki ovat ihanasti vähän eri paria.

Sit näitä omenajuttuja... Mehustamolle lähti kaksi saavillista, toiveina mehu ja siideri. No saatiin vain mehua koska mehustamo vahingossa pastöroi koko satsin... Tekivät meille sitten omista omenoistaan vielä erän ilman pastörointia, mutta ei se kyllä tuplahiivasta huolimatta oikein kunnolla käy että en oikein tiedä mikä meni vikaan. Mutta eipä se meille varmasti pahaa tee valita mehu siiderin sijaan :)

Omenoita on lisäksi hillottu kyllästymiseen saakka. Vielä olisi tarkoitus kuivata kuivurillinen ja siinä taitaa sitten olla omenavuosi 2016. 

Ja loppuun vaan sekalaista settiä meiltä. 

Syksy se on niin ihanaa aikaa. Kaiken yllämainitun, mutta myös sukkien ja pimeiden iltojen vuoksi.

Terasille hankimme aurinkopaneelivalosarjan. Meillä oli rivarissakin yksi ja tykästyin, se syttyy ja sammuu omia aikojaan ja valo on mukavan himmeä, ei sellainen valonheitin-tyyppinen kuten sähkövaloissa. Tuo oikealla möllöttävä iso pallo on muuten kuu.

Pihalla on tullut huhkittua siimaleikkurin kanssa. Se on ihana vempele! Piha siistiytyy kovaa vauhtia ja heinikon alta kuoriutuu kaikkea vanhaa ja kaunista kuten tämä vanhan kivijalan päälle tuotu reki ja sen takana seisova pieni hirsimökki.

Kalusteprojekteja on aloiteltu Ikean jakkaran verran. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin ensin kieltänyt ostamasta keltaista jakkaraa ja aloin sitten maalata omaani keltaiseksi... Because I can, vai miten se meni.

Tänään olen hyvin harvinaisesti yksin kotona ilman koiria ja se on hyvin kummallista. Hiljaista ja jotenkin kuollutta. Jos on lauma tärkeä koirille, niin on se sitä näköjään emännällekin.

Tänään isoisäni täyttää 96 vuotta. Soitin hänelle ja oli aivan ihanaa kuulla tuttua ääntä ja juttua. Hän totesi, ettei tämä luku 96 nyt oikein mitään ole, että neljän vuoden päästä sitten juhlitaan. Tykkään asenteesta, superpappa <3

Unelmat toteutuvat ja miltä se sitten tuntuu

Vuosia olemme haaveilleet; "sitten maalla". Ja nyt me sitten oikeasti olemme maalla. Unelma on toteutunut ja miltä se tuntuu? 

Vähän sekavalta. Onnelliselta, uskomattoman onnekkaalta että asiat lopulta kääntyivät näin ja silti hieman pelokkaalta; mikä työmäärä meitä odottaakaan.  Saammeko pitää tämän onnemme? Tuleeko vielä mutkia; hometta, isoja remppoja joihin meillä ei ole varaa, tulipaloja? 

Etukäteen jännitti viihdymmekö sittenkään pitkän työmatkan päässä ja kaukana palveluista, nyt puolentoista viikon kokemuksella voin sanoa että kyllä viihdymme ja mahtavasti viihdymmekin. Kyllä tämä on niin meidän juttu!

Sotkua, keskeneräisyyttä ja pahvilaatikoita on vielä siellä ja täällä joten kuvat ovat taas random räpsyjä puhelimesta. Kamera piileskelee edelleen jossain pahvilaatikoiden syövereissä.

Uudet hoodsit. Peltoa ja peltoteitä. Aamuisin kuuden aikaan on ihan huippukaunista, kirpeää ja sumuista. Haukka ja peura bongattu aamuhämärissä.

Meillä ei ole vielä keittiössä ruokapöytää, ja onneksi säät ovat suosineet ja ruoka on valmistunut jo monena päivänä pihalla. 

Kaasugrillivuosien jälkeen meille hankittiin Weberin hiiligrilli. Ruuasta tulee kyllä ylivoimaisesti parempaa kuin kaasulla, se hiilen aromi on aivan lyömätön. Ja onhan se nyt nättikin!

Puutarhahommien makuunkin on päästy heti suorilta. Rikkaruohojen kitkemistä, sitä riittää. Etanoita on hirvittävästi kun kaikkien puskien juuret ovat heinittyneet; ensiavuksi tiukkaa kitkentää ja katsotaan mitä sitten jos se ei auta. Assarit tietty mukana joka puuhassa.

Omenasouviakin on riittänyt, on tehty hilloja ja piirakkaa ja ensi viikolla lähtee iso satsi mehustamolle. Mehun lisäksi teemme osasta siideriä. Ja kuivatakin pitäisi. Ja tehdä lisää hilloa. Kolme suurta omenapuuta antavat melkoista satoa.

Sisäkuvia ei oikein voi vielä ottaa kun kamat ovat niin hujan hajan.

Toria olen kyylännyt silmä kovana ja sen kautta olemme jo hankkineet senkin (senkki, senkin senkki!) tupaan sekä Billnäsin työpöydän. Näistä lisää myöhemmin kun ovat kuvauksellisessa kunnossa.

Makuuhuoneesta on jo muutaman tiukkaan rajatun kuvan saanut otettua.

Pinnatuoli löytyi kierrätyskeskuksesta vitosella ja toimittaa yöpöydän virkaa. Makuuhuone on kokonaan hirsipinnalla, ja saa toistaiseksi ollakin. Joku on hirret mennyt petsaamaan tai pinnoittamaan joten hieman niissä on sävyä mikä ohuesti harmittaa, onneksi nyt ei maalipurkkiin sentään sutiaan upottanut.

Pellavalakanat ja hirsiseinät, ai että. Hyvin ollaan nukuttu.

Sananen lakanoista; pellavalakanat jakavat mielipiteitä ja itse olen ehdottomasti kannattajien puolella. Rakastan pellavan viileyttä ihoa vasten ja sitä ettei se hiosta ollenkaan. Talvella se kuitenkin lämmittää. Nämä lakanat ovat H&M home mallistoa, kohtuuhintaiset ja itse olen niistä tykännyt. Jopa niin paljon että harkitsen toisenkin pussilakanan hankintaa.

Koiratkin tuntuvat viihtyvän. Niille on iso aidattu piha, treenikenttä vanhassa hevoshaassa, jälkipeltoa sekä naapurit joilla on haukkuvat mukavasti ärsytettävissä olevat koirat sekä elämää pihamaalla. Muutto meni mukavan stressittömästi (tavoista poiketen) ja pojat ovat olleet heti alusta asti kuin kotonaan.

Työkaverini arveli että ne aistivat meidän ihmisten rauhoittuneen tunnelman sekä sen että koemme olevamme kotona. Haluaisin itsekin uskoa näin <3

Ensitunnelmia omasta kodista

Huh, täällä sitä ollaan, kotona <3

Kamppeet on vielä hujan hajan mutta tässä pieniä maistiaisia ensimmäisistä tunnelmista.

Enimmäkseen olo on jotenkin hämmästyneen pöyristynyt, unelma hirsitalosta maalla on oikeasti toteutunut. Haaveena on täällä vanheta yhdessä ja hoidella tiluksia. Pyrkiä omavaraisempaan, yksinkertaisempaan ja luonnon vaihteluita seuraavaan elämään.

Talo on vuodelta 1949. Sitä on aikojen saatossa remontoitu mutta ilahduttavan niukasti ja vanhoja yksityiskohtia säästäen. Samaa remontointipolitiikkaa aiomme toteuttaa itsekin. 

Talo on pohjaltaan rintamamiestalon tapainen; keskellä on hormi ja huoneet sen ympärillä. Keskikerroksessa on tupakeittiö ja kaksi huonetta, kellarissa pesutilat, sauna, varasto ja hillokellari. Talon vintti on rakentamatonta kylmää tilaa. 

Tavaraa olimme vuodessa saaneet hamstrattua pakettiauton ja kahden peräkärryllisen verran, eikä sitä kyllä kauheasti ole tarvetta haalia enää lisää. Astiakaapit pursuilevat (johan niitä kuppeja tuli talvi kirppiksiltä kannettua...) ja tavaraa on pakattu vintillekin säilöön. Kalusteitakaan ei juuri tarvita, talo on tarjonnut vinttinsä kätköistä monta tarpeellista. Joitakin säilytyskalusteita ja työpöytä on vielä etsinnässä mutta ne eivät ole kiireellisiä, hankitaan sitten kun jossakin tulee edullista vastaan.

Näkymä keittiön ikkunasta

Makuuhuoneen pönttöuunin karhuluukku

Keittiön maisemia

Aurinkoa aamuhetkiin; keltainen Moccamaster

Vintiltä ja tallista löytyi liuta kalusteita jotka pääsivät pesun kautta takaisin käyttöön. Maalia kaipaa muutama kaveri kylkeensä.

Porvoolaisesta vanhantavaran liikkeestä ostin läksiäislahjakseni mainion värisen Feuerhandin

Omenoita ehditty jo poimia ensimmäinen Ikeakassillinen

Keli on vielä hellinyt kesälomalaista; kuisti kylpee auringossa.