Ensitunnelmia omasta kodista

Huh, täällä sitä ollaan, kotona <3

Kamppeet on vielä hujan hajan mutta tässä pieniä maistiaisia ensimmäisistä tunnelmista.

Enimmäkseen olo on jotenkin hämmästyneen pöyristynyt, unelma hirsitalosta maalla on oikeasti toteutunut. Haaveena on täällä vanheta yhdessä ja hoidella tiluksia. Pyrkiä omavaraisempaan, yksinkertaisempaan ja luonnon vaihteluita seuraavaan elämään.

Talo on vuodelta 1949. Sitä on aikojen saatossa remontoitu mutta ilahduttavan niukasti ja vanhoja yksityiskohtia säästäen. Samaa remontointipolitiikkaa aiomme toteuttaa itsekin. 

Talo on pohjaltaan rintamamiestalon tapainen; keskellä on hormi ja huoneet sen ympärillä. Keskikerroksessa on tupakeittiö ja kaksi huonetta, kellarissa pesutilat, sauna, varasto ja hillokellari. Talon vintti on rakentamatonta kylmää tilaa. 

Tavaraa olimme vuodessa saaneet hamstrattua pakettiauton ja kahden peräkärryllisen verran, eikä sitä kyllä kauheasti ole tarvetta haalia enää lisää. Astiakaapit pursuilevat (johan niitä kuppeja tuli talvi kirppiksiltä kannettua...) ja tavaraa on pakattu vintillekin säilöön. Kalusteitakaan ei juuri tarvita, talo on tarjonnut vinttinsä kätköistä monta tarpeellista. Joitakin säilytyskalusteita ja työpöytä on vielä etsinnässä mutta ne eivät ole kiireellisiä, hankitaan sitten kun jossakin tulee edullista vastaan.

Näkymä keittiön ikkunasta

Makuuhuoneen pönttöuunin karhuluukku

Keittiön maisemia

Aurinkoa aamuhetkiin; keltainen Moccamaster

Vintiltä ja tallista löytyi liuta kalusteita jotka pääsivät pesun kautta takaisin käyttöön. Maalia kaipaa muutama kaveri kylkeensä.

Porvoolaisesta vanhantavaran liikkeestä ostin läksiäislahjakseni mainion värisen Feuerhandin

Omenoita ehditty jo poimia ensimmäinen Ikeakassillinen

Keli on vielä hellinyt kesälomalaista; kuisti kylpee auringossa.