sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sadonkorjuuta askeettisissa oloissa

Elokuu on ollut meillä varsin vauhdikas kun alkukuusta meille porattiin porakaivo ja kaikki ei sitten mennytkään ihan kuten piti. Ilman juoksevaa vettä oltiin lopulta 2,5 viikkoa ja siinä samassa on koitettu kerätä ja säilöä satoa parhaamme mukaan, kuten myös aloitella töitä loman jälkeen ja hoidella kaikki muut juoksevat asiat.

Varsinainen satopäivitys ja kasvimaan tilinpäätös täytynee koota myöhemmin mutta tässä maistiaisia satokaudelta 2017. 
Kaikenkaikkiaan olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kaikesta ollaan saatu satoa, paljoa ei säilöttäväksi asti mutta eipä meillä siihen riitä ala tällä hetkellä. Kasviksia ei kuitenkaan ole tarvinnut kaupasta muutamaan kuukauteen juuri ostaa.


Pensaspapujen alku näytti surkealta mutta yhtäkkiä ne ovat tuottaneet ison sadon. Nämä ensimmäiset kerätyt menivät pakastimeen, ja lisää olisi valmiina kun vain joutaisi poimimaan.
Romanesco-kukkakaalia päästiin maistelemaan ja olihan se herkullista. En oikein tiedä onko kuukausien kasvatus kohtuuton hinta muutamasta kaalinpäästä... mutta nämä kyllä tulivat melkein itsekseen, vähällä vaivalla. Toinen kaalinpää vielä odottelee kerääjäänsä.




Karviaispensaat (2kpl) tekivät hienon sadon, toisesta on marjat vielä keräämättä. Viinimarjoja saatiin kohtuullisesti, tontilla olevista yhteensä 6 puskasta (1 punainen + 5 mustaa) saatiin hieman syömämarjoja ja vajaa 4l mehua. Pensaita jouduttiin nyt putkiremontin vuoksi siirtämään ja osa jäi vieläkin hankaliin paikkoihin. 
Lehtikaali kasvaa rehottaa ja sitä on syöty jo monet kerrat ja säilötty myös pakkaseen.


Koiranpentu on venähtänyt 9-kuiseksi pitkäsääreksi ja esittelee tässä kasvihuoneen ja kanalan satoa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen munivat kanamme menivät sulkasadolle, enkä tiedä koska seuraavan kerran saamme omia munia. Kanarouvat saavat toki meillä levätä niin kauan kuin haluavat, toivotaan että ne kevääseen mennessä taas tokenevat munimaan.


Ihana Jovelan Johanna vinkkasi yrttikimpuista, jotka kuivattuna voi törkätä sellaisenaan patoja tai keittoja maustamaan. Minäpä heti innostuin poimimaan pihamaalta hieman lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja tilliä ja niistä sidottiin 4 kimppua talven varalle.
Lipstikkapuska on kasvanut hienosti mutta nyt loppukesästä pihalle hyökännyt etana-armeija on sitä hieman evästänyt. Lipstikan käyttö on myös meillä vielä vähän lapsen kengissä. Mausta tykkään kovasti mutta pitää etsiskellä hieman ideoita tämän hienon mausteen käyttöön.



Kurkuissa olemme pysyneet omavaraisesti heinäkuulta lähtien eikä mausteita ole tarvinnut kaupasta hakea. Tuoreet yrtit ovat yksi kivoimmista kasvatettavista, ne ovat suht helppoja ja niiden kaupasta ostaminen on niin tyhmää, ne kun maksavat hirveästi ja useimmiten suurin osa menee roskiin. Yrttejä olen kuivaamisen lisäksi hieman myös pakastanut, jospa talvella säästyttäisiin kalliiden ja epäeettisten ruukkuyrttien ostamiselta.
Tuoreilla porkkanoilla ollaan herkuteltu muutama viime viikko, ja ovatpa makoisia.



Chilit, munakoisot ja tomaatit ovat kypsyneet kasvihuoneessa oikein kelvollisesti. Viileä kesä on pitänyt öttiäiset loitolla ja kasvihuone on ollut ihan suht helppohoitoinen.
Tomaatteja kypsyi kerralla sen verran että päätin kuivata niitä uunissa. Projekti oli tapani mukaan pitkissä kantimissa, tomaatit odottelivat viikon verran uuniin pääsyä ja kun ne oli lopulta saatu uuniin en millään saanut aikaiseksi puhdistaa purkkeja mihin ne säilöisin. Niinpä tomaatit jäivät uuniin odottelemaan purkkien puhdistajaa.
Kävikin niin että mies päätti kokata, laittoi uunin päälle ja laittaessaan burritoja uuniin löysi sieltä mustat karrelle palaneet, erinomaisesti kuivuneet tomaatit. Tomaatit siis lensivät pelteineen ikkunasta ulos (pelti pelastettu sieltä myöhemmin) mutta olivathan ne kauniita vielä ennen kuin muuttuivat mustiksi. Ja saahan noita kuivattuja tomaatteja kaupastakin.



Marjoja on saatu kivasti säilöön vaikken itse ole marjassa käynytkään. Ämpärillisen mustikkaa sekä pienen määrän vadelmia ostin Rekosta ja toisen lahjoitti anoppi. 


Kaivoa tosiaan porattiin 130m, sen jälkeen painehalkaistiin ja kun pumppu laitettiin päälle, hajosi putki. Se aiheutti lumipalloefektin jonka jäljiltä piha on kaivettu auki ja muoviputkea asennettu.


Pihaa on tämän vuoksi aidattu hieman uusiksi ja keväälle on monenlaista projektia taas tiedossa.

Juoksevaa vettä ei tosiaan tullut useampaan viikkoon. Alkuun pärjättiin sadevedellä; sadevesisuihkut kuusiaidan kupeessa jäivät lähtemättömästi mieleen. Kaivovesi saatiin lopulta letkulla sisälle saakka ja mökkisuihku ajoi hyvin asiansa. Naapurista haimme juomaveden. Hyvinhän sitä kantovedelläkin pärjää mutta kyllä arjesta on aika haastavaa lohkaista aikaa käsitiskille tai pyykkien kuskaamiselle pesulaan. 



Omenasato näyttää valtavalta. Puut ovat niin suuria etteivät jaksa oikein tällaista määrää kannatella, mutta mehustamolle saamme varmasti taas kärrätä urakalla satoa.



Kissa on kasvanut ja kehittynyt, ja on aivan mahtavan rohkea ja utelias tyyppi. Työmaatakin näyttäisi olevan kun hiiriä on jo muutamia tontilta bongailtu. Yhteiselo koirien kanssa on lähtenyt erinomaisesti käyntiin.



2 kommenttia: